torstai 1. marraskuuta 2012

Toivepostaus: Kuvia vuosistani


Vauva-aikaa. Olin pienenä suht helppo lapsi, oikea äidin tyttö.


Tässä kuvia tarha-ajalta. Ylpeä isosiko ja kiltti pellavapää



Tässä kuvia ala-asteen alkuajoiltani. Koulun alotus oli vaihe, millon mun elämässä alko meneen jo hiukan huonommin. Oon löytänyt paljon tiettyjä tekijöitä jälkikäteen. Jouduin aikuistumaan liian varhain.



Tässä olen päättämässä ala-astettani ja siirtymässä yläasteelle


Yläaste aikaa, elämäni lähti tietämättäni luisua raiteiltaan.



Lukioajan kuvia



Nämä blogissa ennenkin vilkkuneet kuvat. Tähän aikaan olin sinut itseni kanssa. Kehoni oli tasapainossa ja hyväksyin itseni sellaisena mitä olin. Nään kuvissa olevan tytön kasvoista onnen. Ihmettelen miksi halusin muuttua tästä aikoinaan.



Muutamia kuvia sen jälkeen kun sairastuin. En näitä nyt niin paljoa esille pistä, blogin seuraajina ootte kuitenkin jo monia tän hetkisiä kuvia musta nähnyt. Näytän onneksi nykyisin jo paremmalta mitä näissä kuvissa.



Ja vielä muutama kuva parin kuukauden takaa...


En nyt ihan hirveesti kerkeä kuulumisia kertomaan, lähinnä vaan laitoin näitä kuvia näkyville mitä on kyselty. Huomenna palailen sitten paremmin! :) Paljoa en kuvien sekaan mitään selitellyt, tarinani on luettavissa blogista muutenkin. Annetaan kuvien siis nyt puhua ja kertoa tarinaa.










14 kommenttia:

  1. huh, ootpa muuttunu. ootko joskus ollu ylipainonen? noissa kuvissa missä oot pahimmillas sairaana, näytät n. 50v vanhalta kuihtuneelta mummolta. nyt oot ihana, nuori ja kaunis !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en oo koskaan varsinaisesti ollut ylipainonen, mutta yhdessä vaiheessa pyörin normaalipainon indeksien ylärajoilla. se oli aikaa millon asiat elämässä alkoivat kaatua niskaan.

      Poista
  2. Voi kun olet ollut aivan upea ennen kunnon sairastumistasi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos rose <3 kuvien kautta huomaan ja voin muistaa sen millon olin parhaiten sinut itseni kanssa. ajan jolloin henkinen ja fyysinen tasapaino toteutuivat. ne ovat juurikin ton neljän kuvan kollaasin aikaan, jonka jälkeen romahdus sitten tapahtu

      Poista
    2. sillon oot kyllä ollu tosi kauniin ja ilosen näkönen! toivottavasti pääset takasin siihen! <3

      Poista
  3. Ihana vanhojentanssimekko :) Onko sulla vielä itellä se vai ootko myynyt eteenpäin? Jos oot säilyttänyt niin jaksan vahvasti uskoa, että vielä tässä jonkun ajan kuluttua se istuu sulle ihan yhtä hyvin kuin kuvissakin :) Pystyt siihen kyllä! Laitat sitten tänne blogiin kuvan ja mä hymyilen ja oon ylpee susta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ei oo mulla kaapissa enää, pakko tosin tässä rehellisyyden nimissä sanoa etten mä sitä ihan tavottele millanen olin vanhojentanssi aikaan. niiden kuvien alapuolella olevat on sitä millon olin tyytyväisin itteeni ja tasapainossa fyysisen ja psyykkisen puolen kanssa =)

      Poista
  4. Oletko seurustellut? Näkyi joku kuva missä olit pojan kainalossa :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siinä on yks italialainen poika joiden perheessä vietin viikon :)

      Poista
  5. Oot niin kaunis noissa vanhojen tanssi-kuivissa! Tsemppiä siihen takaisin pyrkimiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :) Niin kun ylempänä sanoin; "pakko tosin tässä rehellisyyden nimissä sanoa etten mä sitä ihan tavottele millanen olin vanhojentanssi aikaan. niiden kuvien alapuolella olevat on sitä millon olin tyytyväisin itteeni ja tasapainossa fyysisen ja psyykkisen puolen kanssa =)"

      Poista
  6. Kaunis olet aina ollut:)
    Jännä nähdä, kuinka kaunis sitten oletkaan, kun olet saavuttanut tarvittavat kilot. Vramasti huikaiseva! Oon nimittäin sitä mieltä, että ei noita vanhoja kuvia voi suoraan verrata tulevaan. Tässä ikävaiheessa kuin me, mun mielestä ihminen aikuistuu ulkoisestikin aika tavalla - ainakin tosi monen kohdalla. Ihan vuosi, puoltoistakin voi näkyä ulkonäössä. Ei mitenkään merkittävästi tai radikaalisti, mutta syvemmällä tasolla aikuisuus alkaa jollain tavoin näkymään - mun mielestä. Lisäksi tän sairauden tuoma, noh, elämänkokemus, se, kuinka sairaus on kasvattanut ja koulinut, näkyy olemuksessa.
    Ainakin itsessäni olen nämä asiat huomannut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et tiedäkkään miten osuvaan kohtaan tämä sun kommentti Elina taas tuli! Kiitos ihanista sanoista ja muutenkin ajatuksia herättävistä mietteistä. Oot kyllä niin oikeessa kaikessa mitä kerrot :)

      Poista
  7. voi kun olet ollut sievä ja terveen näköinen tyttö noissa kuvissa missä sulla on iltapuku päällä! :)
    Tunnistan itseni blogikirjoutuksistasi ja kuvista.
    Olen kamppaillut myös bulimian, otroreksian ja anorekisan kanssa ja laihimmillani olin pelkkää luuta ja nahkaa, olin yhtä laiha kuten sinäkin noissa kuvissa. :/
    Onneksi noista ajoista on jo monta vuotta aikaa ja tällä hetkellä olen suhteellisen terve ja normaalipainoinen. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista