lauantai 3. marraskuuta 2012

Milloin on sopiva?


Mulla on ollut tässä muutaman päivän nyt lisää päänsisästä kamppailua ja ristiriitoja anoreksian sekä oman mielen ajatusten välillä. Eikä ristiriidat koske syömistä vaan painoa.

Mä tiedän peilistä itseäni katsellessani että luiden ympärille on vielä jotain saatava. Ei ole normaalia että ne paistavat läpi ja jos totta puhutaan niin häpeänkin sitä. Jos minun pitäisi mennä uikkareissa kylpylään tiedän että tuntisin tarvetta peittää töröttäviä luita. 
Sen sijaan anoreksia saa mieleeni edelleen ajatuksia siitä ettei kiloja tarvitse enää kerätä. Asia perustellaan sillä, että "onhan muitakin tämän painosia tyttöjä". Toisaalta tiedän etten pidä heitä kauniina, terveen tai naisellinen näköisinä. Ei se ole käsitykseni siitä miltä nuoren naisen kuuluu näyttää. Mutta sairauden ääni on niin taitava vaikuttamaan numeroiden kautta vertailemalla ja mittailemalla. Olen todella kyllästynyt siihen. Näin  tänään yhtä mun tärkeetä ystävää ja sain hiukan purettua tuntojani. Tän tytön mielipiteet ja mietteet yhteiskunnan vääränlaisista nykykäsityksistä helpotti kyllä oloa. Tiedän että moni painii samojen asioiden kanssa. Meillä anoreksiaa sairastavilla asia tulee varmaan vaan vielä vahvemmin esiin joka päiväisessä elämässä.



Taistelen kuitenkin järjen äänen voittoon. En ole antanut mietteideni vaikuttaa syömisiini. Tiedän ettei kehoni ole vielä optimi painossaan, vaikka kuitenkin jo lähellä sitä! Huomaan nimittäin fyysisessä kunnossani jo aivan valtavan edistyksen. Enää muutama kilo lisää

Torstaina käväsin suorittamassa tosiaan ajokortin toisen vaiheen. Siellä vierähtikin melkein koko päivä. Ennalta mua jännitti hiukan syömisten onnistuminen ja ajottaminen, mutta jännitin turhaan. Kävin nimittäin syömässä lounaani yksin läheisessä ravintolassa. Valitsin buffetista perunamuusia ja kermaista sitruunakalaa. Pystyin syömään itseni täyteen, ilman että täytin itseni pelkillä kevyillä vaihtoehdoilla.
 Välipalat sain hoidettua kahvitauoillamme, enkä edes tuntenut huonoa omaatuntoa syömisestäni vaikka vieressäni istui kaksi tyttöä vesikupposet kädessä. Se tosin helpotti että osa ihmisistä mutusti pullaa ympärillä. 
Jo tästä kaikesta huomaa valtavan edistymiseni.
Mutta sitten anoreksiasta ja syömisjutuista muuhun!

         



Tampereella tiistaina psykologin haastatteluja odotellessa käväsin äidin kanssa pienellä ostospyörähdyksellä. Tässä ovat yhdet housut jotka sain napattua mukaani! Ennen farkkujen osto oli mahdotonta, mutta nyt kaupasta osui pareja kaksin kappalein käteen ja vielä sopivan kokoisina :) Toiset farkuista tässä alempana.


Ette tiedäkkään miten hyvältä tuntuu vetää jalkaan pitkästä aikaa istuvat housut.

Toinen asia mihin oon ihastunu on Doven summer glow vartalovoide. Oon ollu koko ikäni aika vaalea kaikin puolin. Pellavapää ja valkea iho, joka ennemmin valitsee auringolta tomaatin sävyt kun sen kauniin kultasen rusketuksen. Senpä takia on ollu kiva saada päivettynyttä väriä iholle, varsinkin näin talvea vasten tulevaa lisääntyvää kalpeutta kohtaan. Suosittelen kokeilemaan!

Mun mielessä pyörii joka päivä opiskelupaikka. Toivon niin kovasti, että ovet mulle aukenis. Se olis lottovoitto tähän kohtaan. Pelko siitä, etten saa kirjettä postissa kalvaa mieltä.. Tiedän ettei asiaa saisi ajatella liikaa ja ymmärtää miten iso askel on jo olla siinä 160 parhaan joukossa kaikkien tuhannen hakijan joukosta, mutta opiskelupaikka tulisi nyt vaan niin hyvään vaiheeseen elämääni.

Kolmen viikon kuluttua taidan saada oikeutuksen alottaa myös uudenlaisen liikuntamuodon, nimittäin mulle rakkaan pilateksen! En malta odottaa :) Toivon etten tule pettymään, sillä päätökset asiasta tehdään vasta tosiaan muutaman viikon päästä. Uskon kuitenkin että jo hiukan alkuun suunniteltu päätös pitää.
Viikonloppu alkaa pikkuhiljaa olla taas kasassa. Enää sunnuntai jäljellä- saa nähdä mitä keksii. Teiltä ihanilta lukijoiltani ottaisin mielelläni vastaan neuvoja ja keskustelua otsikkoon ja postaukseni alkuun liittyen. Milloin on sopiva? Olenko mielestäsi jo nyt terveen näköinen vai onko muutama kilo vielä ulkonäönkin puolesta tervetullut? Olen ehkä hieman taas hukassa kehonkuvani kanssa, vaikka järkevällä mielelläni tiedänkin kyllä totuudet. Ei saa antaa anoreksian kuiskia olan takaa..



23 kommenttia:

  1. Voi sinua. :) Jos ihan rehellisesti saan sanoa, niin minusta et ole vielä terveen näköinen - kasvoissa ja koko olemuksessa on vielä luisevuutta sen verran jäljellä. Mutta kuitenkin hyvään suuntaan olet matkalla! Eli ehdottomasti, ei vain muutama, vaan MONTA kiloa on ulkonäönkin puolesta tervetullutta lisää. :)

    Tsemppiä jatkoon, jatkaa yhtä reippaasti kuin tähänkin asti.

    - Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saa rehellisesti sanoa ja pitääkin! Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Heippa Jenni!

    Näytät mielestäni yhä hiukan riutuneelta. Sinusta näkee, ettet vielä ole elämäsi voimissa. Kuitenkin vointisi on mennyt koko ajan parempaan päin, mikä on hieno juttu! Esimerkiksi jos katson kuviasi lähiviikoilta ja muutama kuukausi sitten, niissä on selvä ero. Näytät nyt paljon kauniimmalta :)

    Sinä olet biologisesti sopiva silloin kun kehosi voi hyvin, veriarvot sun muut ovat korjaantuneet ja kuukautiset käynnistyneet. Älä tuijottele vaa'an lukuja tai vertaile itseäsi muihin. Se on osa sairautta, mutta kun ihan järjellä ajattelee, niin me kaikki olemme yksilöitä ja meillä on se oma ja tietty biologinen normaalipaino. Onko sinulle muuten puhuttu siitä termistä? Olen itse jo ollut normaalipainossa useamman kuukauden, eikä kuukautisia silti kuulu. Ja tähänhän ratkaisuna on painon nousu siihen pisteeseen asti, että olen "omassa biologisessa normaalipainossani". Vähän pelottaa, sen takia olenkin jumittanut, mutta kun yritän ajatella terveesti, voin melkeinpä sanoa, että näyttäisin vielä paremmalta kunhan kehonikin voisi paremmin :-)

    Tsemppiä <3

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot oikeessa siinä että näytän jo paljon paremmalta, tiedän kyllä järjellä silti itsekkin että kiloja on vielä saatava. Ihan jo fyysisen hyvinvoinninkin takia!

      Mulla alkaa sykkeet oleen jo korjaantunu, tosin vielä hiukan matalalla. Kuukautisetkin on käynnistyneet, mutta toisaalta on vielä palelua yms. mikä aliravitsemukseen kuuluu. Biologinen normaali on tuttu ja uskon että se on minulla jo suht lähellä, mutta vielä tarvitsen ne puuttuvat viitisen kiloa lisää :)

      Poista
  3. Kyllä ne mainitsemasi viitisen kiloa on tarpeen, olet vielä todella hentonen. Ja tosiaan numeroiden tuijottamisen sijaan on parempi luottaa omaan hyvänolontunteeseen, jolloin kokee terveellä tunnolla voivansa hyvin ja näyttävänsä hyvältä. Ei kannata ottaa mitään paineita esim. että se on tasan 5kg eikä yhtään enempää mitä saa tulla lisää. Sitten kun voi hyvin, ei ruokakaan pyöri koko ajan mielessä eivätkä ruoka-ajat säätele elämänrytmiä, vaan syöminen tulee luonnollisesti siinä kohtaa kun elimistö tarvitsee lisää polttoainetta. Tsemiä ja peukut pystyyn että saat opiskelupaikan!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot oikeessa,vähitellen alan tiedostaa ton itekkin ja nimenomaan toimimaan sen mukaan. Oon oppinut ihmisenä niin paljon, ja kasvanu henkisesti ihan uskomattomasti. Mun asenne ja ajattelutavat elämää kohtaan on ihan uudenlaiset.

      Poista
  4. näytät jo ääretön kertaa kauniimmalta ja iloisemmalta ku sairauden pahimmassa vaiheessa. mutta silti ne muutama kilo on vielä tarpeen, todellaki ( :

    VastaaPoista
  5. Tuo "sopivuus" onkin hankala kysymys. Maailmaan mahtuu monennäköistä ja -kokoista ihmistä. Tervehtymisessä on kuitenkin painon normalisoitumisen lisäksi niin kiinni siitä ajatusmaailmasta. Askelia tervehtymiseen on myös se, ettei ala vertailemaan itseään kehenkään muuhun. Niin kauan kun sairautesi valtaa mielialaa, et voi ainakaan ajatella "että nyt on hyvä painomäärä", nyt ei tarvitse enää syödä tms.. Et ole laihduttamassa enää, vaan olet tervehtymässä. Minäkuvasi hioutuu, ja painonnousuun liittyy varmasti hankaliakin ajatuksia ja tuntoja.. Mutta lopulta hyvään oloon vaikuttaa kuitenkin niin paljon se aito sisimmän tunto. Se,että voi hyvin (oikeasti) kropassaan. Kilomäärät ei siinä enää vaikuta..

    Oikeastaan tuokin on hieman "vääränlainen" kysymys, kun kysyt meiltä muilta mielipidettäsi ulkonäöstäsi. Kaikilla on siihenkin erilaisia mielipiteitä. Tärkeintä on kuitenkin se, että pystyt voittamaan ne sairauden äänet ja tällä hetkellä unohtamaan kaikki "mikä on sopiva"-kysymykset.

    Toki näin "tuntemattomana" näkee sen, ettei kroppasi vielä hyvin voi, vaan tarvitsee vielä energiaa.. Mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin se sinun mielen hyvinvointi. Siitä ehkä enemmänkin olisin huolissani kuin mistään painomäärästä..

    Tsemppiä jatkoon, taistelu sairauden kanssa jatkuu, mutta luota että menet eteenpäin! <3

    Olet kaunis nuori nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tossa jo ylempänäkin mainitsin, olen itekkin alkanut tiedostaa sitä, ettei vaa'an lukemat ole ne mihin kannattaa liikaa tuijottaa. Peili ja oma keho kertoo jo kyllä paljon :) Liikaa nykymaailmassa tuijotellaankin lukemia ja unohdetaan hyvinvointi. Jokainen saa valita oman tiensä, mutta mä en ainakaan halua siihen maailmaan enää koskaan.

      Kiitos valaisevasta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi, oot ihana Satu :)

      Poista
  6. Ehdottomasti mun mielestä tarvitset ne puuttuvat viitisen kiloa lisää! Kuten edelliset on jo sanoneet, niitä vaa'an numeroita ei kannata miettiä. Jos tunnet vielä tarvitsevasi lisää painoa, asia on niin. Luota itseesi! :)

    Ihan huikeeta kuulla miten hyvn sulla meni ravintolassa syöminen - varsinkin yksin! Mua pelottais aivan kamalasti! Tsemmpiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä teen- luotan itseeni! :) Kiitti <3

      Poista
  7. Kyllä ne viitisen kiloa on vielä tarpeen ainakin minusta. Kuitenkin on tärkeintä, että tunnet voivasi hyvin, ja tuossa painossa niin ei selvästikkään ole. Ei kannata vertailla itseään muihin, vaan kuunnella omaa kehoaan ja miettiä järkevästi. Itse kyllä altistun vertailuun liian usein, hups...

    Ihanaa kuulla, että sulla on mennyt syömiset hyvin siellä ravintolassakin! Pisteet sulle! :) Halit sinne <3

    t.13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halit myös sinne <3 Toivottavasti sulla menee hyvin, jatkat vaan hienosti sitä minkä oot alottanut. Päivä päivältä se muuttuu helpommaksi :)

      Poista
  8. http://www.youtube.com/watch?v=l-fjVXeVx4s

    VastaaPoista
  9. millloin on sopiva? tuo on niin vaikea kysymys, eikä siihen ole helppo vastata. Onko se edes mahdollista, ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, ettet ole vielä riittävässä painossa. Vähintään se viitisen kiloa, ja miettisit sitten tuota kysymystä uudelleen :)

    ihana kuulla että syömiset sujuivat hyvin!! :)♥

    voimiahali jenni-rakas♥ sä oot mun esikuva anoreksiasta parantumiseen, oot upee !
    littlebig-dream.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kysymys johon on kovin vaikeeta vastata. Ehkä siks että niitä vastauksia on yhtä monta mitä meitä ihmisiäkin?

      Hymy huulilla täällä sulle viestiä napsuttelen, kiitos kaikista ihanista kehuista ja tsemppiä muru! <3

      Poista
  10. Muutut kauniimmaksi päivä päivältä ja lisäkilot ovat todellakin tervetulleita. Vaikka nostatkin sen viisi kiloa, muista että olet yhä normaalipainon alarajalla, jolloin olisi vielä hyvä nostaa muutama kilo lisää, jotta terveys olisi vakaammalla pohjalla. Sinä pystyt siihen, olet uskomattoman vahva persoona!
    Onnittelut onnistuneesta autokoulupäivästä ja farkku-ostoksista, ovat todella hyvännäköiset! ;) Tsemppiä ja voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nell, toivon sullekkin samanlaista vahvuutta kamppailussas. Kaikki taistelu on kyllä vaivan arvosta elämän takas saamiseks!

      Poista
  11. Hei Jenni!

    Oon aina välillä käynyt täällä sun blogissa vilkaisemassa, mutta aina ahdistunut hirveästi siitä miten sulla on mennyt. Nyt kun taas eksyin, niin voi miten iloseksi mut teitkään - annat ainakin sen kuvan, että oikeasti oot lähtenyt parantumaan! Toki on vielä ihan hirveästi edessä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin, mutta kuitenkin oot päässyt eteenpäin! ♥
    Jatka samalla tavalla, oot kaunis ja arvokas nainen, jolla hittovie on munaa selättää tää paska!

    Jään tällä kertaa seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! :)

      Oon juu edistynyt aivan hurjasti jos katsotaan vaikka heinäkuulle. Alan olla taas takaisin normaalissa elämässä ja omana itsenäni, en anoreksian hallitsemana. Ja ai hitto kun tuntuu muuten hyvältä ;)

      Paljon kaikkea hyvää sinne sulle myös <3

      Poista
  12. Voi että olet kaunis juuri tuollaisena :)! tuostaa farkkujen istuvuudrsta tiedän omalta kohdalta, mitä on ekaa kertaa laittaa istuvat farkut jalkaan :D! olen ollut noin 14vuotta elämästäni alipainoinen, viimeiset hetket oileastaan silloisen tyttöystäväni takia. Nyt pari vuotta terveenä. Perheesi vaikuttaa todella mukavalta tukiessaan sinua noin hyvin! :)
    -joni

    VastaaPoista