maanantai 5. marraskuuta 2012

Blogin tulevaisuudesta

Moikka kaikki muruset <3

Mä kirjottelen teille tänään vähän syvällisimmissä ja ehkä pikkusen haikeissakin tunnelmissa. Oon jo muutaman viikon miettiny blogiani, parantumistani ja elämääni. Alussa blogi oli henkireikä, tsemppari ja iso turva. Nyt on alkanut tuntua että koska olen päästänyt anoreksiasta irti myös blogin kirjoittamisesta on muodostunut "taakka". En haluaisi enää niinkään kertoa syömishäiriö kuulumisiani, se palauttaa sairauden mieleen, vaikka tarkoitus on nimenomaan päästä eroon. Voi olla että saan teiltä tästä palautetta- mutta pidän anoreksiaa nykyään hyvin typeränä ja itsekeskeisenä asiana. Se on toki sairaus, en minäkään saanut valita että sairastun. En myöskään vähättele sitä miten vakava asia anoreksia on- olihan se viedä minutkin mukanaan. Mutta parantuminen on sairastuneesta itsestään kiinni. Avaimet on omissa käsissä, niitä on vaan pakko uskaltaa käyttää. On turha istua neljän seinän sisällä, voivotella ahdistusta ja miettiä syödäkkö vai eikö syödä. Se ei ole elämää- se ei johda mihinkään- ja kaiken lisäksi ajattelumalli on todella itsekäs. Emme näe ympärillämme muuta kun ruuan, liikunnan ja kasan numeroita. Onko se muiden huomioonottamista ja ympäristönsä tarkkailua? Onko se elämistä? Onko se unelmian toteuttamista? Onko se onnea? Ei

Haluan kertoakkin teille miten paljon oon kasvanut henkisesti. Oon taas Jenni, enkä anoreksian hallitsema kummajainen, mutta oon ihan uudestisyntynyt Jenni. Ajattelen elämästä eritavalla, näen ympäristön ja muut ihmiset erilailla. Arvoni ovat järjestäytyneet uudelleen ja säälin ihmisiä jotka elävät siinä arvomaailmassa missä minäkin elin. Kaiken taisteluni jälkeen olen hurjasti vahvempi ja itsevarmempi. Jos anoreksia minulle on jotain opettanut niin kaiken ylläolevan.
Olen kyllästynyt vertailuun. Aina löytyy joltain osa-alueelta ihminen, joka tuntuu olevan sinua parempi. Tällaiselle perfektionismiin taipuvaiselle ja itselleen liiankin vaativalle ihmiselle nyky-yhteisössämme eläminen on ollut iso taakka. Sen takia pyrinkin siitä eroon. Sen sijaan että näkisin ainoastaan missä minulla on parannettavaa ja missä en ole vielä se täydellinen, aijonkin miettiä missä olen hyvä. Onko täydellisyyttä muka edes olemassa? Minusta jokainen on täydellinen sellaisena kuin on- niin kliseiseltä kun se kuullostaakin. Mutta on totta.



Tiedän että monet lukijoista ovat saaneet tsemppiä omaan parantumiseensa kirjoitusteni kautta. Sen takia blogin päättäminen tuntuisi hyvin radikaalilta asialta teitäkin kohtaan. Olettehan olleet yksi iso tekijä sille, miksi olen nyt tässä. Kuitenkaan en halua jäädä makaamaan sairauden keskelle blogimaailmankaan kautta.

Olen miettinyt vaihtoehtoja. Lopetanko kokonaan kirjoittelun? Kirjoittelenko vaan toisinaan? Perustanko ihan uuden blogin- joka olisi kaikkea muuta kuin anoreksiaa- tavallaa jättäisin sairauden historiaan ja alkaisin puhua siitä mitä elämäni oikeasti on? Vielä en ole tehnyt päätöksiä, mutta varmasti niistä teille kerron kun teen. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia siitä että olette seuranneet matkaani ja tsempanneet ihanasti <3 En olisi voinut kuvitellakkaan että blogistani tulee niinkin suosittu mitä se nyt on. Sekin tekee päätöksien tekemisestä niin hirveän paljon hankalampaa. Otan tietenkin ehdotuksia ja kehotuksia teiltä vastaan.

Haluan vielä loppuun sanoa teille kaikille jotka anoreksian kanssa elätte. Päästäkää irti, ahdistus, tuska ja taistelu tuovat lopulta jotain, mikä on kaiken sen arvosta. Jos joku sen tietää niin asian itse läpikäynyt ja voin luvata että elämän takaisin saaminen on todellakin mahtavaa. Kaikki tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Älä kuitenkaan epäile ettet pystyisi siihen.
Oli aika jolloin luulin ettei mua ole ilman anoreksiaa. Nyt huomaan että anoreksian kanssa mua ei ole.

Kirjottelen pian uudelleen asioista, mutta halusin jo näin etukäteen vähän kertoa tunnelmistani.



44 kommenttia:

  1. Tee juuri siten, kun parhaaksi näet. Itse olen ihan mielenkiinnolla lueskellut tätä blogiasi, ja jopa yllättynyt siitä, että huolimatta siitä minkälaisen syömishäiriön kanssa kamppaileekaan, on ajatusmaailma ja kipuilut tuttuja.

    Oot tuossa aivan oikeassa, että on tietyllä tavalla todella itsekästä tuijottaa vain omaa napaa. Meidät on kutsuttu toisiakin ihmisiä varten, pitämään huolta, olemaan rinnalla, elämään yhdessä ja ennenkaikkea nauttimaan elämästä yhdessä. Kun sairaus hellittää, huomaakin tuhansia asioita, mistä voi iloita.

    Mutta älä liikaa rankaise itseäsi kaikista ajatuksistasi, mitä tunnet. On aivan mahtavaa, että olet oppinut huomaamaan mikä on sinua ja mikä on sairautta. Sillä pääsee pitkälti eteenpäin.

    Mikäli lopetat bloggailun, haluan jakaa henkilökohtaisen ajatuksen päiväkirjastani viiden vuoden takaa, jossa lukee "Elämä näyttää hiukan valoisammalta nyt, mutta täytyy myöntää, että mietin milloinhan seuraavan kerran lankean. Mutta mä nousen silti, mä luotan."

    Ja tiedätkö, mä oon nyt vapaa! Säkin tuut olemaan! Sä nouset, luota siihen! Mä luotan suhun. <3

    Kaikkea parasta elämääsi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta että mun pitää käsittää se, että olin/olen sairas. Anoreksia teki minuun kaikki ne piirteet mitä ihan äärettömästi vihaan.

      Kiitos ihanasta ajatuksestasi, se tulee olemaan mullekkin tärkeä :) Ja kiitos muutenkin kaikesta siitä mitä olet mulle kommentoinut ja kertonut. Et tiedäkkään miten paljon oot sanoillas ja kokemuksias jakamalla mulle antanut <3

      Kaikkea hyvää myös sinne! :)

      Poista
    2. <3 Ihanaa jos sanoistani ja kokemuksistani ollut apua.. Rutistus! <3

      Poista
  2. Jenni oot ihana <3 mahtava lukee tällästä tekstii. teet niiku sulle on parhaaks, et välitä mitä muut sanoo tai ajattelee. jos tuntuu että et enää haluu kirjottaa, niin sit et kirjota. ja jos tuntuu et haluut välillä kertoo kuulumisia niin sit teet niin. tai jos haluat perustaa uuden blogin niin sit teet niin! sun elämä ja sun päätökset.
    mitä ikinä päätätkin, niin hyvää jatkoa sun elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on ihana tietää että seisotte mun päätöksen rinnalla :)

      Poista
  3. ♡ väkisin ei tietenkään kannata etsiä kirjotettavaa sairaudesta, mutta tietenkin toivon että jatkaisit kirjoittamista,enemmän sitten siitä normaalista elämästä. Mutta päätös on sun eikä mikään ole lopullista, onneksi :)

    Yks asia mulla hetätti ärsytysnystyrät. Oon samaa mietä, että sh on hiton itsekäs, mutta se ei silti tee sairastuneesta sellaista. Vaikka toimisi ns itsekkäästi, on se mun mielestä kuotenkin eri asia, jos siellä taustalla on sairaus. Tietty se on vaikea muistaa ja läheiset ei sitä ehkä niin ymmärrä aina. Olen puhunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se ehkä voisi olla kaikista paras vaihtoehto. Tosin siinä vaiheessa blogi vaihtuisi konkreettisestikkin uuteen. Se olisi ikään kuin ihan oikea teko anoreksian historiaan jättämisessä.

      Muotoilin ajatukseni varmaan vähän väärin. En tietenkään tarkota että sairastunut ittessään ois itsekäs. Mua ärsyttää ja tunnen suurta vihaa sitä kohtaan että anoreksia on saanu sellasen piirteen mussa aikaan. Itsekkyys on ehkä pahinta mitä toisesta voi löytyä. Samoin epäoikeudenmukaisuus ja sitäkin anoreksia koitti minuun usein juurruttaa.

      Poista
    2. Joo, en uskonutkaan että tarkotit sitä niin :)

      Poista
  4. Mä uskon että sä tiedät mikä on sulle parhaaksi, ja se on totta että sairaudesta kirjoittaminen pitää sua tavallaan yhä kiinni siinä sairaudessa. Joten on ehkä hyvä vaihtoehto vaikka lopettaa siitä kirjoittaminen, ku oot jo noinkin hyvässä kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Mä en halua että tästä kirjoittamisesta tulee sulle vaan pahempi olo, jos väkisin kirjoitat sairaudesta.
    Kannatan sitä että jos haluat kirjottaa, tekisit sitten aukka uuden, ihan erilaisen blogin:) Mua ainakin kinnostais lukee ihan sun muitkain kuulumisia:)

    Ja on ollu oikeesti todella ihanaa lukea tätä blogia, kun oon huomannu mien sä olet päässyt irti tästä sairaudesta huimaa vauhtia. Välillä on kyllä tullut tunne, että onko tää vähän liiankin nopeaa? mutta oot oppinu ilmeisesti myös antamaan itsellesi edes hieman armoa, ettet vaan tavallaan suorita tätä parantumista, vaan menet omien voimien mukaan. Onneksi sulla on ollut ihanan tsemppaava perhe mukana, se auttaa jo todella paljon, niinkun oot varmaankin huomannut!:)

    Mutta oikeesti näistä teksteistä huomaa kuinka sun ajatusmaailma on muuttunut ihan todella paljon tässä muutamien kuukausien aikana!:) Sun suhtautuminen sairauteen on muuttunut todella paljon:) Mutta muista ettei kukaan odota sun parantuneen kokonaan näin nopeasti! Joten älä ole liian ankara itsellesi parantumisen suhteen! Siinä menee aikaa, se on hidas prosessi. Mutta sä selviät tästä kyllä ja tuut olemaan vapaa anoreksian kahleista, ihan varmasi!:)

    Jos et jatka kirjottamista niin toivon kaikkea hyvää sulle!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin ehkä alottaa sellasen lifestyle blogin, kirjottamisesta tällain julkisesti on tullu iso osa mun elämää ja mietteidensä jakaminen on ollu kyllä kivaa. Varsinkin teidän ihanien lukijoiden takia <3 Kuitenkin on monia asioita mitkä uuden, erilaisen blogin perustamisessa mietityttää ja sen takia pitää harkita tarkkaan.

      Oli vaihe millon parantumisesta meinas tulla suorittamista. En antanut itselleni mahdollisuutta huonompiin päiviin ja tunsin olevani epäonnistunut jos niitä tuli. Osasin kuitenkin muuttaa suhtautumiseni ja se oli yksi merkittävä tekijä. Olen kieltämättä edennyt vauhdilla, mutta näen sen vaan hyvänä asiana. En halua enää elää anoreksian kanssa- olen saanut siitä tarpeekseni koska löysin elämän :)
      En sano että olisin terve ja oikeastaan voi olla että anoreksia kulkee osana minua koko elämän ajan. Avain onkin ollut siinä miten olen sairauteeni oppinut suhtautumaan (:

      Kiitos kaikesta tähän astisesta, ehkäpä kuulette musta vielä paljonkin lisää <3 Ja kovasti tsemppiä omaan taisteluun :)

      Poista
  5. Blogisi on ollut varmasti muillekkin kuin minulle hyvä tsemppaaja ja haluan sanoa, että vaikka uusia kirjoituksia ei tulisikaan, ovat tekstisi silti jääneet mieleen. Jos haluat jatkaa blogin kirjoittamista, niin lukisin ihan mielelläni myös ns. normaalia blogia, mutta päätös on totta kai sinun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin lifestyle blogin perustamista, kieltämättä se kuullostaa aika houkuttelevalta, mutta muttia on vielä matkassa. Ajattelin myös ettei ihmisiä kiinnosta seurata elämääni eri muodossa, mutta nähtävästi luulo on väärä :) Aika näyttää mitä teen!

      Poista
  6. Tee niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Omaan parantumiseeni blogisi on vaikuttanut niin sunnattoman paljon että mielellään lueskelisin tätä blogia ja paranemiskuulumisiasi vielä lisää, mutta ymmärrän myös jos tahdot siirtyä eteenpäin ja lopettaa anoreksian "vatvomisen". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmottelen itsestäni kyllä vielä varmasti! :)

      On ihan mahtavaa että mun kirjotuksista on ollu sulle apua <3

      Poista
  7. Ehkä sun blogisi muuttuu samaa tahtia kuin sinä? Pikkuhiljaa rupeaa hahmottelemaan kuvaa Jennistä anoreksian sijaan? Valtaa tilaa riveiltään kertoakseen Jennin elämästä, ei sairaudesta? Koska eikö blogisi ole juuri sellainen kuin sinä itse? Senhän on luonnollistakin muuttua tervehtymisesi myötä?
    Tällaista toiveajattelua ehkä, haluaisin niin sun jatkavan kirjoittelua<3

    Mielestäni kirjoittelu, edes jonkinlainen, voisi oikeasti tehdä paljon hyvää sulle tulevaisuudessakin. Ilman paineita ja taakkaa, silloin kun hyvältä tuntuu. Vai?:-) Samaa mieltä olen kuitenkin siinä, että turhaan roikut sairaudessa blogin vuoksi. Veikkaan kuitenkin, että jonkin purkautumiskeinon tarvitset tulevia haasteita varten (enkä meinaa vain anoreksian kannalta vaan ihan yleisesti)- kirjoittaminen on oiva tapa, julkisesti tai omaksi iloksi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut kyllä ihan totta ton kirjottamisen jatkamisen puolesta. Niin kun ylempänä mainitsinkin, se on mulle kuitenkin tietynlainen keino purkaa tuntoja ja toisaalta elämästä kirjotteleminen lifestyle blogin muodossa houkuttelis kovasti.

      Saa nyt nähdä mihin päädyn, mutta varmasti tulen ilmottamaan päätöksistäni :)

      Poista
  8. Ps. Herranjumala kun sädehdit noissa kuvissa!!! Wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tässähän ihan menee hämilleen :D taidat itte olla se sädehtivä nuori nainen :) mutta kiitos nyt kuitenkin <3

      Poista
  9. Vaikken tunne sinua, niin on sanottava että olen vilpittömästi onnellinen puolestasi. :) Olen seurannut blogiasi alusta alkaen, en muista vaan olenko aiemmin kommentoinut.

    Toivottavasti teet niin kuin omaksi parhaaksesi on, ei niinkuin muut haluaisivat. Täytyy silti sanoa että olisin kyllä innokas lukija jos jatkaisit kirjoittelua jatkossakin vaikka sitten aivan eri aiheesta :) Oot fiksu tyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näyttää perustanko uuden aivan erilailla elämääni suhtautuvan lifestyle blogin. On hienoa tietää että lukijoita minulta siinäkin vaiheessa vielä löytyy :) Ilmottelen päätöksistäni mahollisimman pian!

      Poista
  10. Olen onnellinen sun puolesta! <3
    Muista, ettei väkisin kannata kirjoittaa. Siitä tulee vain paha olo - tiedän sen. Ja kun olet jo sairaudesta päässyt suurimmaksi osaksi irti (vaikka taisteluita tulee vielä varmasti, ennemmin tai myöhemmin) eihän siinä ole edes järkeä kirjoittaa kuulumisiaan syömishäiriön saralta - mitä voisit kertoa? Että elät nyt paljon onnellisemmin kuin anoreksian kanssa? Että elät oikeaa elämää? :)
    Äläkä ajattele mitä muut haluavat. Tee niin kuin itse haluat. Mikään ei saa tuntua pakkopullalta, varsinkaan bloggailu! Kuitenkin ilmoitan, että jos olet innokas jatkamaan kirjoittelua muuten vaan, täällä on yksi kannustava lukija!
    Olet mahtava! <3

    t.13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä jaksat kyllä aina olla niin ihana <3 Just tollaset ihmiset ansaitsee kaikkea hyvää, eikä todellakaan mitään niin kamalaa kun anoreksia. Sä pääset kyllä irti!

      On kiva tietää että sieltäkin löytyy yks joka mun elämää jaksais myös lifestyle blogin muodossa seurata. Saa nyt nähdä mitä päätän :)
      Kiitos sulle kuitenkin kaikesta <3

      Poista
  11. "Oli aika jolloin luulin ettei mua ole ilman anoreksiaa. Nyt huomaan että anoreksian kanssa mua ei ole." - aivan ihanasti sanottu, ja niin totta.

    Mutta tee blogisi kannalta juuri niinkuin parhaaksi näet. Mä kannattaisin kyllä sitä vaihtoehtoa, että tekisit juuri sellaisen "lifestyle"- blogin, joka käsittelisi nimenomaan sun elämää ja sitä kuka oikeesti olet. Itsekin oon miettinyt tuota samaa jo kauan, mutta tuntuisi niin hassulta tavallaan 'feikata elämäänsä' lifestyle blogissa, kun kaikki ei kuitenkaan ole hyvin ihan vielä, ja sairaus on kiinni. :/
    No, mutta minä ainakin toivon että saan kuulla sinusta vielä blogin muodossa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä toi sun kannatus saattaa olla just se kaikista paras ratkasu. Pitää nyt kuitenkin miettiä ja kattella mihin suuntaan mieli menee :)
      Kiva että jatkat seuraamista jos uuden tyyppisen blogin päätän perustaa, se on jo yksi motivaattori mikä antaa pisteitä kirjottelun jatkamiselle ! <3

      Poista
  12. löysin tänne blogiin vasta nyt, mutta silti tuli semmonen fiilis, että haluun käydä jotain sanomassa sulle.

    Ensinnäkin, tsemppiä ihan hurjasti jatkoon! Kyllä varmasti ihmiset tajuaa, että tässä(kin) tapauksessa se poissa silmistä, poissa mielestä -sanonta on ihan totta. Ahdistaa vaan lisää jos pitää edelleen vatvoa asioita joita ei enää haluaisi miettiä.
    Mulle tuli pieni syyllisyydentunne kun luin tän postauksen. Tiedän, että parantuminen on musta itsestä kiinni. Mä tiedän, että kukaan muu kuin minä ite ei voi tehdä sitä päätöstä, että nyt mä lopetan tän touhun, en enää yritä laihtua ja vammaile ruoka-asioiden kanssa.
    Ja kyllä mä tiedän että vielä joku päivä mä teen niin, ja vielä joku päivä mä kenties onnistun. Mulla on uskoa huomiseen, tiedän että meen läpi vaikka harmaan kiven, joten elämä jatkuu, se on varmaa.

    Mutta vielä kerran, ihan superisti tsemppiä, ja oo ihmeessä ylpee siitä että oot onnistunut taistelemaan itteäs vapaaksi syömishäiriömonstereiden vallasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan kannustavasta kommentista ja paljon tsemppiä myös sinne! <3 tiedän että pystyt taistelemaan ittes pois syömishäiriö suosta, asenteen pitää vaan muuttua sillä tavalla ettet pitkitä asiaa aina huomiseen. se ei auta- jahkailu viivyttää vaan elämän takaisin saamista. ja lupaan että tää on sen taistelun arvosta :)

      Poista
  13. Pakko munkin on tänne tulla kommentoimaan, vaikken mitään uutta voikaan enää antaa.

    Ensinnäkin, sun blogi on/on ollut aivan mahtavan ihana! Olet tsempannut minua niin teksteilläsi kuin kommenteilla, olen ihan oikeasti saanut voimia jatkaa, ja uusia ideoita käytännössä toteutettavaksi.

    Tämä päätös on varmasti oikea ja hyvä sinulle, ja pitää olla aika itsekäs, jos rupeaisi sinulle napisemaan päätöksestäsi, joka tähtää sinun hyvinvointiisi.
    Onhan se totta, että syömishäiriöstä puhuminen ja syömishäiriöstä lukeminen ja sen ympärillä oleminen juurruttaa vain syvemmälle sairauteen, tai ainakin pitää siinä vielä kiinni.
    Ja kun olet jo päässyt näin hyvin eteenpäin elämässäsi ja pois syömishäiriön turmiollisesta syleilystä, en näe siinä järkeä ylläpitää enää blogia, kerran se ei tunnu sinusta enää hyvältä.


    Toivon silti, että kuulen sinusta vielä jotain, ja jos teet uuden blogin niin liityn kyllä senkin lukijaksi ehdottomasti.
    Kaikkea hyvää sinulle Jenni, olet ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. et kuule tiiäkkään mitä noi sanat mulle merkkaa <3 ihana tietää että mun kirjotuksista on ollu sulle oikeesti apua.

      voi olla että alotan tosiaan sellasen lifestyle blogin ja on motivoivaa tietää että sieltäkin kautta te ihanat lukijat mun elämään liittyisitte :)

      paljon voimia elina kamppailuun <3

      Poista
  14. Mä oon niin ilonen sun puolesta, että oot siinä vaiheessa kun anoreksia ei enää määritä sua. Anoreksia ei ole sinä. Jos jatkat bloggailua lifestyle tyylinä, niin ehdottomasti seuraan, olet jotenkin niin ihanan oloinen ihminen :) Mutta ymmärrän myös jos koet, että on aika jättää bloggailu taakse. Sä olet ihana, vahva ja hyvä ihminen, joka ansaitsee jättää anoreksian taakseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihanista sanoista <3 päätöksiä on edessä ja varmasti tulette niistä kuulemaan :)

      Poista
  15. Mitenkäs muuten sun ihastuminen on edennyt? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin kun tossa aikasemmin kerroin niin juttu meni vähän siihen, että oli pakko pistää parantuminen etusijalle. tulevaisuus näyttää :)

      Poista
  16. Mä oon seurannut sun blogia nyt muutaman kuukauden, en oo niinkään kiinnostunut anoreksiaan liittyvistä asioista ollenkaan vaan susta ihmisenä. Oonkin jo vähän odotellut että teet jossain vaiheessa "irtioton" ja postailisit vähän laajemmin itsestäs, elämästäs ja suunnitelmistasi. Mä kannattasin kyllä uutta blogia jonne sitte postailisit lifestyle juttuja. Ainakin kannattaa kokeilla. :) Kira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, ihanaa kuulla että teitä mun elämästä ja musta aidosti kiinnostuneita on näinkin paljon! :) Antaa kyllä syytä ihan oikeasti miettiä sitä lifestyle tyyppisen blogin perustamista. Itseasiassa se saattas olla kyllä hyvä juttu ihan mun koko elämän kannalta :) Pitää nyt kattoo, mutta se ois varmasti ihan kiva ;)

      Poista
  17. Kuulostaa ihan fiksulta ajatukselta, blogin pitäminen voi ylläpitää sairautta. Mutta jos vain jaksat, kirjoittele edelleen kuulumisiasi ihan muista asioista. Lukisin mielelläni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kun mainitsinkin, vois sellanen lifestyle blogi kuullostaa omiin korviin hyvältä ajatukselta. Oon kuitenkin aina pitänyt kirjottamisesta ja voisin kuvitella että sellaisen perustaminen sais mua omalla tavallaan yhä enemmän irti anoreksiasta.

      Poista
    2. Niin ja se että teitä seuraajia löytyis vaikka blogin tyyli tyystin vaihtuiskin tietenkin on suuri plussa! :)

      Poista
  18. Moi!

    Minulla ainakin tulisi sinua kova ikävä, jos lopettaisit blogin pitämisen ihan täysin. Ymmärrän kyllä, on todellakin viisasta lopettaa, varsinkin jos se saa anoreksian maailman pyörimään mielessä. Sinun kuulumisia olisi kyllä kiva kuulla jatkossakin!
    Ihan mahtavaa muuten, että olet jo tässä vaiheessa parantumista. Olet vahva nuori nainen ja hienona esimerkkinä muille <3

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi niina muru <3

      Kiitos taas kehuista. En välttämättä halua kadota kokonaan, sen takia uusi blogi olisi varmaan se kaikista paras vaihtoehto. Lifestyle blogin pitämisessä on vaan taas omat haasteensa ja tietyt rajat joista pitäisi pitää huoli. On kuitenkin mahtava tietää että jaksaisitte seurata elämääni sellaisenkin muodossa. Se kannustaa kyllä =) Ilmottelen ittestäni ja päätöksistäni pian (:

      Kiitos kaikesta tuesta mitä oot mulle antanut <3 Oot ihan mahtava nainen :)

      Poista
  19. blogissani on haaste sinulle :)
    http://hereicomefreedom.blogspot.fi/2012/11/haaste.html

    VastaaPoista
  20. Olisin myös kiinnostunut lukemaan kirjoituksiasia, vaikka ne eivät sairautta koskisikaan. :)

    VastaaPoista
  21. Älä lopeta kirjoittamista ainakaan, sillä seurailen blogiasi päivittäin. Olisi ihanaa jos säästäisit tämän blogin ja alottaisit vaikka muidenkin asioiden pohtimisen ja kirjoittamisen! :) XX Natalie

    VastaaPoista