perjantai 5. lokakuuta 2012

Kroppani on ystäväni

Mietin taas otsikkoa ainakin viitisen minuuttia, mutta ei pälkädä kyllä mitään mieleen. Jospa siis kirjottelen eka ja sitten nähään jos löytäsin pääkopasta jotain.

Lupasin eilisen toivepostauksen jälkeen palata ilosimmissa merkeissä ja höpötellä mun kuulumisia. Pakko sanoa, että oli hyvä pyyntö teiltä lukijoilta tosta pakkoliikunnanmaailmasta ja fyysisistä oireista kertoa. Palas kaikki se kauheus muistelun myötä mieleen ja tunne siitä miten en enää koskaan halua palata tuohon "elämään" vahvistui entisestään. En oikeestaan käsitä, miten oon voinut rääkätä itseäni sillain. En ymmärrä että miks oon koko elämäni pitäny mun kehoa vihollisenani. Positiivista on kuitenkin se- että alan pikkuhiljaa kääntyä oikeelle polulle ja etenen sitä koko ajan askel askeleelta eteenpäin, enkä edes halua vilkuilla taakse.

Mä voisin ladella tän postauksen täyteen taas kaikkea sitä ihanaa, mitä oon viime viikkojen sisällä löytänyt itsestäni. Mutta tuntuu, että kerron niistä teille koko ajan ja pian kyllästytte. Tää on vaan niin uskomaton fiilis. Palata elämään. Olin jo nähtävästi unohtanu mitä se on. Tai ehkä mä en ollu unohtanu, anoreksia oli vaan vieny sen multa ja nyt revin sen pala palalta takasin itselleni. Voin kertoa että tuntuu hyvältä. Joka päivä tunnen jotain uutta, joka päivä on ihmeellinen ja ymmärtää miten arvokasta elämä on. Ja miten tärkeetä se on, että oon antanu ittelleni mahdollisuuden palata taas Jenniksi. En mä mitään muuta halua ollakkaan.

Oon kovasti miettiny että mitä mä pelkäsin. Miten ne ensimmäiset askeleet kohti elämää oli niin äärettömän vaikeita. Miksi niin monet parantumisesta haaveilevat eivät uskalla askelia ottaa? Anoreksia on järjetön sairaus. En ymmärrä sitä itsekkään.. toivottavasti jonain päivänä olemme ehkä viisaampia. Jos minulla olisi mahdollisuus maailmasta asioita poistaa lähtisi anoreksia kyllä romukoppaan, ikävä kyllä se ei käy niin helposti, ja valitettavasti nyky-yhteiskunnassa ongelma vaan tuntuu lisääntyvän ja lisääntyvän. Se on niin väärin.

Huomenna saan tietää taas vähän painon edistymisestä. Uskon parasta, ainakin on tultu kehon mukaan syötyä ja se on ollut paljon ruokaa! Nutreista vanilija muodostu mun lemppariks, se on kaikista miedoimman makunen, ja menee lääkkeenä ruuan ohella alas jo rutiinilla.

Oon onnistunu vihdoin sanoon ääneen myös sen että nautin ruuasta. Joka kerta kun maistaa uusia tavallisen ruuan makuja suussaan mä nautin. Ne on olleet niin kauan pois multa, että joka haarukallinen tuntuu mahtavalta. Oon oppinut myös laittaan ite ruokaa ihan uudella tavalla. Enää ei kalorilaskurille anneta valtaa tikittää, teen ruokaa niin, että siitä tulee hyvän makuista ja terveellistä. Tää kaikki on uutta, ihanaa ja mahtavaa.

Tunnen sen että muhun on tullut lisää painoa, se kuitenkin katoaa kehoon sillain, etten itse huomaa oikeastaan muutosta. Mihinkään yhteen kohtaan ei ole mikään jämähtänyt. Reisistäni on tullut lihaksikkaammat ja pientä pyöreyttä on pepussakin jälleen havaittavissa. Sinne on eniten varmaankin kaikki se syöty suunnannut. Samoin muihin naisellisuutta luoviin osiin. En voisi olla tyytyväisempi.
Katselin yks päivä itseäni peilistä kun olin menossa suihkuun. Nään itseni melkein nyt laihempana mitä ennen. Ja voin sanoa etten pidä siitä mitä nään. Kylkiluut, törröttävät lantioluut, paistava selkäranka, ohuen ohuet olkavarret ja hrrrh.. Onneksi varmasti jossain vaiheessa näillekkin alueille alkaa muutosta tapahtua.
Huomaan myös miten elinvoimasemmalta ja paremmalta musta tuntuu- tää on ihanaa!

Tänään oon taas ollu kirjastossa, menin jo aikasin aamulla ja otin aamupalan ja lounaan välisen välipalan mukaan. Jotenkin pystyn keskittyyn paljon paremmin opiskeluun siellä salissa, kun mitä kotona. Ei tuu sitä siivoomisen ja höösäämisenkään tarvetta, koska ei oo mahollisuutta. Tänään sain aikasena synttäri lahjana uuden kullan kotiin, oli jo aikakin ton teipatun version tilalle. Puhe on siis kännykästä. Mietin iPhone 5 ja tän samsungin s3 välillä, mutta samsung voitti taistelun kirkkaasti.



Ihanaa viikonlopun alkua kaikille!

Ps. Ainiin kullasta puheenollen on mulla sellastakin pientä infottavaa että tunsinpa tässä yhtä uutta tunnetta pitkästä aikaa.. taisin saada tossa viikolla iskun amorin nuolesta, mutta siitä sitten lisää jos lisää kerrottavaa tulee





21 kommenttia:

  1. Olet niin kaunis tyttö, että kilo kilolta (noususunnassa!) kaunistut kokoajan yhä enemmän ja enemmän. ♥ Muista se!

    Tsemppiä vahva nainen, olet todellinen esimerkki tahdonvoimasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia muru, samat sanat sinne päin! <3

      Poista
  2. Hienoa, että sulla on noin hyvät tuntemukset kehostas, vaikka uskon että varmasti niitä sairauden höpinöitäkin joudut edelleen kuuntelemaan senkin suhteen. Oot kyllä tosi ahkera kun jaksat joka päivä päntätä noita fysiikkaa, kemiaa ja bilsaa! :D Muista pitää välillä taukookin (tai mistäs minä tiedän paljonko loppujen lopuksi luet..:D) Pidähän lippu korkealla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti joudun,mutta koitan valmistautuu siihen, että se nyt vaan on kestettävä.
      Juu no mä oon tehny sillain et päivässä sen muutaman tunnin lueskelen, en siis mitenkään polta itteeni loppuun :D Hiljaa hyvä tulee :)

      Pidän, pidä säkin !

      Poista
    2. Selvä homma, kuulostaa hyvältä :). Kyllä, siellä se liehuu vaikka välillä vähän tuuli piiskaakin!

      Poista
  3. On vaan niin mahtavaa seurata sun matkaa kohti tervettä elämää :-) Sun tilanne vaikuttaa nyt niin hyvältä, jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jatkan! Ja nyt kun säkin koko ajan meet yhä enemmän ja enemmän kohti elämää, niin muista pitää tosta tsempistäs kiinni <3

      Poista
  4. Olen edelleen niin kamalan iloinen puolestasi! Jaksat aina tuoda hymyn mun huulille, kun kirjoitat miten hyvin sulla nyt menee. Jatka samaan malliin Jenni! :) ♥
    t. se 13.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihana <3 hurjasti voimahaleja, muista että myös sä pystyt voittamaan anoreksian, niin vaikeelta ja mahottomalta kun se joskus tuntuukin

      Poista
  5. Jenni oot mahtava <3 koska sä sairastuit? tai millo alotit laihduttaa et meni sit överiks? ihanaa kun oot paremmmassa kunnossa ja ku sulla on noin hyvä fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa edellisissä postauksissa on paljon tietoa tästä, mutta joskus tossa kymmenisen kuukautta sitten alko pahin alamäki..

      Jep entiseen en takasin halua koskaan!

      Poista
  6. Toi viimeinen lausahdus kuulostaa mukavalta :)) Oottelen jo että toivottavasti lisää kerrottavaa tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oottelen mäkin, mutta aika näyttää :)

      Poista
  7. Sun reidet ja peppu on ihan täydelliset! Mäkin haluan!
    Ei sellaset perus anorektiset tikut..
    Varmaan pakkoliikunta sai lihakset kasvamaan. ?
    Olet kyllä sairaan laiha muilta osin mutta reitesi on <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noo kyllä niihin saa vielä vähän lisää kaikkee tulla, mutta kiitos :) mun geeneihin kuuluu vähän se että peppu ja reidet on semmonen osa mihin sitä lihasta eniten kertyy ja huomaa kun tässä paino on nyt lähteny vihdoin noususuuntaan, että sinne alueelle on lihaksia taas lisää tullu :)

      Poista
  8. Mahtavaa kuulla, että olet paranemaan päin! En voi muuta kun toivottaa superisti onnea :) Vaikka alamäkiä tulisi, tiedän kokemuksesta, että niistä selvitään kun tietää todellakin mitä haluaa, eli parantua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep tää on kyllä oikeesti niin ihanaa! Pala palalta elämä takasin :)

      Poista
  9. laitoin sinulle sähköpostia, saitko sen ? :)

    VastaaPoista
  10. Ihana postaus muru:-) ja näytät niin kauniilta ja onnelliselta näissä kuvissa!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos minni muru! <3 onnellinen mä oonkin :)

      Poista