maanantai 29. lokakuuta 2012

Fall down seven times, stand up eight


Moikka muruset! :)

Huomenna on sitten tällä tytöllä edessä pääsykokeet. Olin kovin huolissani siitä miten ruokailut saa järkättyä kaiken välissä ja miten mieli kestää aikataulujen vaihtelun. Senpä takia on helpottava juttu, että äiti lähtee myös huomenna kanssani tampereelle, enkä joudun ihan yksin hommaa hoitamaan.

Oon ollu viikonloppuna hiukan ärsyyntyny anoreksian äänen kuiskailuun ja siihen että oon tyhmänä seurannu kun pässi narussa. Menetin hermot tavallaan itseni kanssa ja päätin ottaa niskasta kiinni, ennen kun ote alkaa lipsua liikaa. Onneksi olen jo sen verran vahva sairautta vastaan että tämä onnistuu, ennen anoreksia olisi vienyt ja lujaa. Pakko kuitenkin sanoa että äitin napakka ja voimakas käytös minun sairauden sanelemaa käytöstä vastaan toimi apuna. Sillon kun meidän välille tulee kitkaa, tietää että anoreksia elää minussa taas liian vahvasti. Korjausliike on nyt tehty.

Olen kyllästynyt jo hiukan taisteluun. Kyllästynyt ehkä itseenikin siinä mielessä että sairauden ääni pääsee aina ajoittain lävitse. Haluisin olla vieläkin vahvempi. Tiedän ettei parantuminen ole suoraviivaista ja etten voi tälläkään saralla vaatia itseltäni pelkkää täydellisyyttä, mutta haluan vaan niin kovasti eroon anoreksian maailmasta. Saan koko ajan kiinni omasta elämästäni lisää, enkä jaksa sitä, että joku koittaa aina ajoittain tulla tielle.

Koska mulla nyt on ollu vaikeuksia saada sitä päiväni kuvina postausta koottua ja kamera on unohtunu millon minnekkin laitan teille muutamia kuvia yleisesti viimepäiviltä. Lupaan vielä tehdä sen että kannan kuvausvälinettä koko päivän mukanani, mutta nyt sille ei ole valitettavasti löytynyt saumaa. Niin kun sanoin, tämän viikon jälkeen rauhottuu :)


Aamupalan tekoa ja eväitten mukaan pakkaamista. Oon tykästyny tohon kauraleipään kovasti :)

Kaupungille lähtöä tekemässä


Kirjastolle matkaamista ensilumen seassa






Lounasta, välipalaa, koiran kanssa lenkkeilyä ja kynsien laittoa kaverilta saamilla lahjoillani











































Savusiika lounaan jälkeen hymyilyttää

Siinä nyt muutamia viime päivien otoksia.
Painoindeksini huitelee tällä hetkellä 17.3:ssa ja tarkoitus olisikin normaali saavuttaa vuoden vaihteeseen mennessä. Tiedän että pystyn ja onnistun siinä, kunhan en anna sairauden määräillä tai sanella elämääni enää yhtään. Olen turhautunut ja kyllästynyt koko anoreksiaan ja sen olemassa oloon, odotan tulevaisuudelta paljon ja on ihana kun alan askel askeleelta taas unelmieni ja haaveideni toteuttamiseksi tekoja tekemään.

Tän viikon torstaina teen viimeset ajot ajokortin eteen ja sitten saan vihdoin pysyvän läpyskän käteen todisteeksi rallikuskin taidoistani. Pieni haaste on ruokailujen sisällyttäminen tohonkin päivään, kurssi kun kestää aamusta päivään, mutta eiköhän kaikki ihan nappiin mee. En halua stressata ylimäärästä mistään loppuen lopuks niin yksinkertasesta asiasta kun syöminen. Haluan mahduttaa mun ajatuksiin ja elämään paljon muutakin. Edistyn siinä koko ajan :) Osittain tämä johtuu varmasti aliravitsemustilan korjaantumisesta ja osittain siitä että mielikin on taas paremassa jamassa. Jatkuvaa edistystä tapahtuu niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella, olen toipumisessa jo pitkällä.

Kaikille teille jotka myös kamppailette siellä tai ehkä mietitte parantumisen mahdollisuutta ja taistelua elämän takaisin saamisesta, haluan kertoa jotain. Kaikki se ahdistus, rankkuus ja tunne siitä että ei kerta kaikkiaan enää jaksa pitää kohdata ja se kannattaa kohdata. En sano että se olisi helppoa, meinasin itsekkin antaa periksi. Voin kuitenkin luvata että jälkeenpäin huomaatte, miten jokainen läpikäymänne sota anoreksiaa vastaan oli sen arvoista. Tämä auttaa minuakin jatkamaan. Tieto paremmasta- tieto siitä, että saan elämäni ja unelmani takaisin.

Ihanaa viikonalkua! Palailen taas kun kerkiän :)

Ainiiin! Melkein unohdin kertoa yhdestä mulle merkittävästä saavutuksesta. Söin perunamuusia viikonloppuna ekaa kertaa yli vuoteen ja ai että tuntu hyvältä. Jostain syystä muusi on ollu listalla "älä syö tätä", mutta ei ole enää :)




27 kommenttia:

  1. Onko teillä valmistavassa tehtävässä "Kerro elämäsi rankin kokemus"-kysymys? Mitä aiot vastata tai aiotko kertoa psykologin haastattelussa anoreksiastasi? =) Mä itse opiskelen tällä hetkellä Tamkissa ja kovasti ennen pääsykoetta pohdin, kerronko sairastetusta anoreksiasta ja lopulta päätin, että en. Kiinnostaisi tietää mitä sinä oot ajatellut tohon kysymykseen vastata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli juu ja vastasin kysymykseen täysin rehellisesti siitä mikä rankin kokemus on ollut.

      Poista
    2. Toivottavasti näämme sitten tammikuussa ;)

      Poista
  2. Voi että, munkin alkoi tekemään mieli muusia! Täällä on kans käynnissä tappelua omien bulimisten ajatusten kanssa, mutta ainakin nyt muutaman päivän olen saanut sujumaan hyvin. Hassua ajatella, että myös bulimiaan nimenomaan se ruoka on avain paranemiseen. Ei auta kuin kans tankata niitä ruokia listan mukaan, vaikkei yhtään tekisikään mieli. Kostautuu muuten sitten myöhemmin ahmimisella jne. Tää mun kesti hirveen kauan tajuta :D Mutta mä uskon kyllä, että se helpottaa vielä. Jonain päivänä. Hurjasti onnea pääsykokeisiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syömishäiriöhän se bulimia on siinä missä anoreksiakin ja siihen tulee suhtautua aivan samalla vakavuudella. Tosi tosi paljon voimia ja tsemppiä. En pelkästään usko- vaan myös tiedän- että se vielä helpottaa jonain päivänä. Kunhan jaksat taistella :)

      Kiitos <3

      Poista
  3. Sä oot tosi nätti! :)
    Mä tiedän, että sä pääset siihen normaalipainoon vuoden loppuun mennessä, jos vaan niin päätät ja haluat. Ja totta kai sä haluat, koska anoreksiassa ei ole mitään, mitä kaivata. Susta tulee kauniin ja terveen näköinen, ja painon normalisoitumisen myötä ajatuksetkin kääntyvät pikkuhiljaa yhä terveemmiksi ja oikean Jennin ajattelemiksi.
    Kiitos paljon tsempeistä, sisällä heräs taas pieni toivo siitä, että minäkin voin parantua ja saada kiinni oikeasta elämästä. Vaikka se tuntuukin tosi -sanoisinko jopa että törkeän!- vaikealta ja pelottavalta, mun on kohdattava kaikki tuo ahdistus. Sama noidankehä jatkuu edelleen, paino oli tänään punnituksessa taas laskusuunnassa. :( Haluan olla entinen, iloinen Hanna!

    Mulla olis pari kysymystä viel näin loppuun liittyen sun aamu-, ilta- ja välipaloihin. Syötkö joka kerta samat ruuat, vai vaihteletko? Mulla on nimittäin sellainen pelko, etten uskalla syödä mitään muuta, mitä ateriasuunnitelmaan on kirjoitettu. :/
    Tsemppia paljon muru, ja onnea ajoihin! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinuu kiitos kiitos! :)

      Pikkuhiljaa ne ajatukset onkin jo terveitä ja Jennin ajatuksia. Toki anoreksia koittaa nokkaansa vielä asioihin mukaan tunkea, mutta oon jo paljon vahvempi sitä vastaan! Tän päivänen reissu tampereelle vahvistutti mun halua päästä irti koko typeryydestä entisestään. Oon vihdoin saamassa elämääni takas, pala palalta. Ja monta palasta on jo koottuna :) Kerron huomisessa postauksessa lisää tän päiväsestä, nyt ei oo oikein aikaa.

      Sä todellakin voit! Se on sun käsissäs ja tiedän että haluat elää <3 Mä tiedän missä tilanteessa oot nyt, oon kokenut ton saman. Mutta voin antaa vinkin; on turha junnata paikallaan. Se ei johda mihinkään muuhun kun parantumisen=elämän takas saamisen pidentymiseen. Ja sitä et todellakaan halua. Tuhlata arvokasta elämääsi anoreksialle. Lupaan että kaikki ahdistus on tämän arvosta!

      Aika lailla noi pysy kauan samoina, mutta nyt syön eri jugurtteja, eri leipiä, eri leikkeleitä yms. jotta saa vaihtelua :) myös mysli vaihtuu. olen koittanut välttää kaavoihin kangistumista- se kun tuppaa yleensä kehittämään päässä anoreksian ääntä. kun kerran voitat ton pelon ja kokeilet uutta on se seuraavalla kerralla jo taas helpompaa, ja seuraavalla taas helpompaa. Siitä alkaa positiivinen ketjureaktio. Älä pelkää, ei oo huolta <3 Tsemppiä :)

      Poista
  4. Hei, pliis korjaa kuvauksesi 18 vuotias 19-vuotiaaksi, siinä on viiva välissä. Kiitos!:D tulisi heti parempi vaikutelma.

    Tsemppiä pääsykokeisiin ja syömiseen, pärjäät kyllä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin teen! :)

      Kiitos kovasti, niin mä pärjäsin ;)

      Poista
  5. Ihanaa tekstiä jälleen kerran! Tulen kirjoituksistasi aina hyvälle tuulelle ja tämänkertainen postauksesi kannustaa minuakin paranemisen tielle. Kävin lääkäriä tapaamassa ja hän patisti tekemään muutoksia, niin monta vuotta olen anoreksian kanssa painiskellut ja paino on tosi matala. Blogisi tuella uskon, että painon nostaminen ja paraneminen on mahdollista myös minun kohdallani. Kiitos, ja tsemppiä niinikään pääsykokeisiin kuin autokouluunkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että mun postaukset saa tollasia tunteita sussa aikaan! :) Se todellakin on mahdollista- sun pitää vaan taistella tarpeeks.

      Kiitokset tsempeistä :)

      Poista
  6. Perunamuusi ollut kiellettyjen listalla! Perunassahan on vaan 60kcal/100g. Mutta huomaa miten mainiosti sulla kyllä menee, kun edistyt koko ajan painosi kanssa. Näytät jo paaaljon paremmalta ja hyvinvoivalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no kuten tiiät, se oli joku ihmeellinen sairauden päähänpinttymä...

      Kiitos, ihana tietää. Tai huomaahan sen olossa yleisestikkin kuinka paljon paremmin keho tällä hetkellä fyysisestikkin voi! :)

      Poista
  7. Kerroit joskus, että pientä ihastusta olisi ilmassa? Mitäs sille asialle kuuluu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se asia on tällä hetkellä katkolla, tajusin että nyt on pakko keskittyä parantumiseen ja sitten on mahdollisuus siirtyä tollasiin kuvioihin :)

      Poista
  8. toi leipä on maaaaailman parasta, mäki oon tykästynyt siihen <3 ei oo sen parempaa leipää. onnea kokeisiin, hyvin ne menee, luota vaan ittees.
    t. Boogina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oot ihan oikeessa! se on namia :)

      ihan hyvin menikin, huomenna kertoilen lisää :)

      Poista
  9. Tsemppiä vielä siihen pääsykokeeseen! Näytät muuten ihanan iloiselta <3 Kiitos todella paljon myös noista tsemppaavista sanoista :)

    -Niina

    VastaaPoista
  10. Palon onnea pääsykokeeseen!
    Minua stressaa kamalasti kaikki kokeet, pääsykokeista nyt puhumattakaan. Huh huh.
    Mulla on koulu muutenkin mennyt niin penkin alle sairauden takia tässä muutamana vuonna ettei mitään rajaa.

    Olet muuten niin kaunis♥ Ja mukava kun lisäät ruoistasi kuvia :)

    Voimahaleja, niitä sinä tarvitset♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, ihan hyvin sieltä suoriuduin. Kerron huomenna lisää :) Nyt vaan jännitetään tuloksia....
      Meen ihan hämilleni teihän kehuista, ootte ihania!

      Voimahaleja myös sinne <3

      Poista
  11. Tykkään blogista, selaan aina kun tuun koneelle :) Oot ihana ihminen, tsemppaat ja kerrot omaa tarinaasi kivalla tyylillä. Kunpa pystyisit nauttimaan elämästä ihan elämänä eikä suorituksena- toki paraneminen voi tuntua robottimaiselta ennen kuin kaikki on kuten terveenä. Kipualue on kunkin ylitettävä ja turhaa on sitä sortumisilla(sairaisiin juttuihin)pitkittää... ja vaikka ei pitäisi ulkonäköön liikaa keskittyä: olet Kaunis, olen kade!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait kyllä hymyn tän tytön huulille, kiitos :) Oot täysin oikeessa siinä, ettei parantumista ole mitään syytä pitkittää. Se ei johda mihinkään.

      Poista
    2. Niin ja kiitos kehuista, tavallinen nuori naikkonen oon kunhan kiloja tulee vielä muutama lisää :)

      Poista
  12. Uusi lukija ilmoittautuu ja jää innolla seuraamaan blogiasi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla ootte jokainen arvokkaita mulle! :) Tervetuloa (:

      Poista