sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Keilausta ja ravintolaa

Ajattelin jakaa teille vähän eilisen kuulumisia. Aamupäivästä käväsin kaupungissa ostoksilla ja löysin kaks takkia, toinen sellanen beige polviin ulottuva villakangastakki ja toinen oli harmaa nahkatakki. Molemmissa on kasvun varaa, ei noista vaatekaupoista aikuisten puolelta oikein sopivan kokosia vaatteita löydä, mutta ainakin motivoi sekin vaan paranemaan. Toisesta takista ei oo nyt kuvaa jakaa, mutta eiköhän se tässä jossain vaiheessa tännekkin ilmesty. 



Illemmalla mentiin sitten tosiaan porukalla hohtokeilaileen ja syömään. Siinä kun palloja radalle viskoin niin mä tunsin taas jotain uutta; olin oikeesti läsnä tilanteessa. Ennen oon ehkä ollut fyysisesti paikalla mutta henkinen puoli on ollu jossain ihan muualla. Mä en muistanut miten ihanaa se on elää hetkessä, nauttia, nauraa, kannustaa toisia ja elää. Huomaan jatkuvasti erilaisia pieniä asioita, jotka kertoo edistymisestä ja siitä että mä oon oikeesti palaamassa mun elämään.

Kun oltiin pelit pelattu niin suunnattiin päivälliselle tosiaan sitten sinne ravintolaan. Kyllä mua jännitti, mutta ei enää samalla tavalla mitä ennen. Alla on kuvaa siitä mitä söin. Alussa pöytään tuotiin alkupalaleipiä ja voita. En ollut varautunut siihen ja mörkö kuiski olalla etten kyllä varmasti ota, kohtahan on pääruoka tulossa. Hetken emmin, katsoin kuinka muut söivät tuoretta leipää ympärilläni ja mietin mitä ihmettä taas pelleilen. Otin alkupalaleivän vastaan, voitelin sen ja söin suuhuni hyvillä mielin. Ja tiedättekö mitä- ei, ei se tappanut minua. Tässä vielä ollaan ja henki pihisee.


Yllä olevissa kuvissa näkyy myös uusi takkini ja tosiaan se ravintola-annokseni

Toivottavasti muillakin on ollut mukava viikonloppu. Viikko viikolta mä meen eteenpäin, enkä aijo enää pysähtyä tai palata taaksepäin. 

Aina välillä lukiessani teidän anoreksian kanssa kamppailevien blogeja, toivoisin että voisin pelastaa jokaisen. Saada saman ajatusmaailman teidän päähänne, minkä olen itselleni saanut. Saada teidät tajuamaan, mitä kaikkea teillä todellisuudessa on, mutta kuinka anoreksia estää näkemästä sen kaiken. Saada teidät luottamaan kehoihinne ilman että pelkäätte "kontrollin" menetystä.
Joskus taas tunnen että teen väärin koska kirjoitain aina niin ilosista ja positiivisista asioista. Mulla menee tällä hetkellä tosi hyvin, mutta kamppailen ja takertelen silti ajoittain. Mulla on taistelua edessä paljon, sitä en saa unohtaa.

Oikeastaan nyt viime päivinä/viikkoina kun oon alkanut kroppaa totteleen niin musta on tullut huomattavasti itsevarmempi. Mulla on kova halu saada luut piiloon ja muodot takas. En halua pelätä että mun sydän saattaa pettää minä hetkenä hyvänsä. Haluan aloittaa taas liikunnan ja oikeesti palata unelmien pariin. 
En oo oikein koskaan antanut mun keholle sitä mahdollisuutta neuvoa. Oon aina tehny sitä vastaan eli itseäni vastaan, niin kun oon kertonut. Tää kaikki on uutta, outoa, mutta samalla niin ihanaa!

Mä pidän siitä kuinka parantuneet ja parantumassa olevat lukijat jakaa mulle omia kokemuksiaan, kyselee neuvoja, jakaa neuvoja ja tsemppaa. Jokainen kommentti on niin arvokas, ettette tiedäkkään. Mielelläni otan vastaan taas samanlaisia. Eniten tietenkin parantumisessa auttavat neuvot ja kertomukset siitä mitä minulla on vielä kohdattavana ja mitkä ovat mahdollisia sudenkuoppia.

Ihanaa ens viikon alkua kaikille!

30 kommenttia:

  1. Olitko kavereiden kanssa? ::)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sori jäi kommentti näköjään välistä, alemmas vastailin sulle (:

      Poista
  2. ilman sun positiivisuutta mä en tsemppaisi täällä sairaalassa. mutta koska sun teksteistä ja kuvista huokuu kauneutta ja parempaa vointia kun taistelet sairautta vastaan, niin minäkin innostuin taas pistämään mörköä pataan!
    jenni sä selviät tästä voittajana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pelastit mun illan thinny <3 tai siis on se kyllä muutenkin ihana ollut, mutta sun sanat teki siitä vielä ihanemman! Hurjasti tsemppiä sinne sairaalaan, on helpottava tietää että oot auttavissa käsissä. Koita ottaa kaikki sillä asenteella, että se on tosiaan vaan ja ainoostaan sua varten :)

      ja tiedätkös mitä, niin selviät säkin, kunhan vaan uskallat <3

      Poista
  3. ihana kuulla että osasit nauttia yhteisestä ajasta ja jopa syömisistä! :) se kertoo paljon, olet oikeasti voittanut jo vaikka mitä!
    Ja kuten olen ennenkin kertonut, rakastan blogiasi ja parantumisintoa täynnä olevia tekstejäsi! Juuri siksi sinusta on tullut minulle niin tärkeä ♥
    Autat meitä muita jaksamaan eteenpäin tässä taistelussa kun kerrot, miten olet itse siitä selvinnyt :) jaat positiivisuutta ja elämäniloa meille kaikille!
    Olet rakas♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä oon tässä lyhyen ajan sisällä muuttunut ja tehnyt tosi paljon asioita. Sitten kun todella vauhtiin pääsee niin ei edes halua pysähtyä. Elämästä alkaa saada kiinni yhä enemmän ja enemmän ja sen haluaa tapahtuvan yhä nopeammin ja nopeammin.
      Mä en voi kun kiittää sua sun jokaisesta kauniista sanastas, oot oikeesti niin mahdottoman ihana <3 Ja korjatakseni- taisteltavaa mulla on vielä ihan hirveesti, mutta oon oppinut sen miten taistella!

      Haleja sinne, potki anoreksiaa kunnolla peppuun, se ei ansaitse sun elämää! Se kuuluu sulle <3

      Poista
  4. IHANAA <3<3<3 jatka samaan malliin!!! oot upea ja vahva tyttö =)))

    VastaaPoista
  5. Vautsi, saat olla hurjan ylpeä itsestäsi:) Ihanaa, mä täällä hymyilen ruudun toisella puolella! Eikös tuohon elämiseen, siis todella elämiseen, sovikin täydellisesti seuraava klisee: annoin pikkusormen, se vei koko käden? Kun kerran uskaltaa jälleen maistaa todellista elämää, siihen tuppaa jäädä koukkuun:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et vois olla enempää elina oikeessa! Niin kun jo ylempänä kirjotin, haluun koko ajan vaan enemmän ja enemmän sitä elämääni takas. Ruokailuilla se välittyy siinä että haluan aina ottaa vielä muutaman suupalan lisää vaikka olisinkin jo ihan täynnä, tiedän senkin olevan tällä hetkellä ainoastaan hyväksi.
      Mä haluan mun elämän takasin, oon niin valmis siihen!

      Poista
  6. söitkö koko annoksen ja mitä siis tilasit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söin viimeistä kastikemurua myöten :)

      Poista
    2. Niinkuin ravintolassa kuuluukin (:
      En saa selvää kuvasta.. Onko siinä siis perunalastuja, kastiketta ja lihaa vai kalapihvejä?
      Ja hyvä että söit leipää! Oli varmaan hyvää!

      Poista
    3. Juu on, noista perunalastuista en niin pitäny, mutta juustokastike ja kanapihvit oli herkkua :)

      Poista
  7. JEEEEEEEEEEEE hyvä sinä! iha tulee kylmii väreitä ku lukee tämmösii postauksii ( : oon niiiin ylpee susta!!

    VastaaPoista
  8. Niisiis olikko perheen vai kaverin kanssa?

    VastaaPoista
  9. Kyselisin että kun sinähän haet lääkikseen, niin mitä kirjoitit ylppäreissä? Kemia, fyssa matikka ?
    Tai voitko kertoa mitkä kaikki aineet kirjoitit ja tulokset? ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjotin juu tosiaan kemian, fysiikan, matikan, biologian, englannin ja äidinkielen. Arvosanoin C,C,E,C,C ja M. Todistuksen keskiarvo oli kahdeksikon luokkaa. Ihmeen hyvin kirjotukset meni siihen nähden miten huonossa jamassa olin juuri tuohon aikaan. Istuin salissa täys eväslaatikko edessäni ja mietin millon pääsen salista lähetään jotta kerkeen jumppaamaan ja lenkille ennen kun porukat tulee kotiin.

      Poista
    2. Vau siis saitko pitkästä En? Ei sillä ettei lyhyestäkin jo hyvä, mutta pitkä on sairasta. :'D
      Tosi hyvä todistus, nuo on vaikeita aineita verraten esim. Terveystietoon. :P
      Se on muuten kamalaa kun ei pysty syömään eväitä kirjotuksissa anoreksian takia. ;/ kokemusta on Joo ja sitten se ahdistus siitä että joutuu vain istumaan salissa sen lähes kuusi tuntia..

      Poista
  10. Kurkkaileppas säpoasi Jenni, laitoin sulle eilen viestiä:)

    VastaaPoista
  11. Voitko käydä vastailemassa vielä 3.uusimman postauksen kommentteihin? Tekis itsellä mieli vastata osaan, hah :D ps. Hyvän näköinen annos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juuu nyt pitäs kaikkiin olla vastaukset jos ei oo taas vaihteeks jääny jotain huomaamatta :D

      Poista
  12. hyvä ! :) tuli itellekki tosi hyvä mieli sun puolesta :))

    VastaaPoista
  13. Oon lukenu kaikki nää sun postaukset ja oot edistynyt hienosto mut tää postaus oli musta kaikkein paras!! Oikeesti sait mut hymyilemään ja oot edistyny ihan valtavasti! Oon ilonen sun puolestas ja vielä ku jatkat samaan malliin ni parannut kunnolla. HIENOA!! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi kun kiva kuulla, ite en oo aikoihin noita mun vanhempia postauksia lueskellukkaan. Vois olla ihan hyvä idea jossain välissä palata niihin ja kattella miten asiat ja mielentila tosiaan on muuttunu :)

      Poista