perjantai 24. elokuuta 2012

Uloskirjaus osastolta

Nyt oon sitten virallisesti siirtyny taas avohoidon puolelle! Olo on onnellinen, myös hoitohenkilöstö näkee siis saman mitä minäkin, mä pystyn tähän kotona. Se tuntuu ihanalta.

                                                                                                                                                               

Oon ollu tänään hyvin sairauden päällä, lupasin aamusta itselleni että en anna tänään tippaakaan periks. Teen just päinvastoin mitä anoreksia haluaisi. En hosunut ja hössöttänyt kotona koko ajan joka suuntaan, korjannut pienintäkin leivänmurua lattialta ja sitä rataa. Lenkkini käytin   iskän kanssa mettässä rauhalliseen kävelyyn. Ja nyt tuntuu hyvältä! Selvisin voittajana.


Ateriasuunnitelman jatkuva noudattaminen turhauttaa.. haluisin pystyy syömään sillon kun on nälkä, sitä mitä mun tekee mieli. Energiansaanti on kuitenkin turvattava, sen mä ymmärrän. Enkä tiedä pystysinkö syömään perusenergiatarpeeni yli vain nälkäsignaaleja seuraamalla. Oon kuitenkin miettiny oisko mun sittenkin helpompi toimia ilman listoja ja saada painoo normalisoitumaan? Anoreksia on aina ollut syömisen kontrollointia, laskemista, taulukoimista, kellonaikoja. Tuntuu että ateriasuunnitelma ei anna mulle mahdollisuutta päästää irti niistä. Toisaalta taas sairasmieli vois lähes huomaamatta ottaa taas vallan, "ei sulla oikeesti oo nälkä, justhan sä söit"- ja sitä rataa. Välillä taas on saattanut olla tilanne, jollon mulle ei oo jäänyt ruokailun jälkeen kylläinen olo mutta en oo uskaltanu ottaa ruokaa lisääkään koska ateriasuunnitelman noudattaminen on mulle niiiin täsmällistä. En pääse eroon siitä ajatuksesta että menettäisin kontrollin jos ylittäisin niitä ateriasuunnitelman määriä tippaakaan. Onko muilla ollut tätä samaa? Koetteko että on helpompi parantua ilman ateriasuunnitelmia kuin niiden kanssa? Millon tiedän että oon valmis päästään suunnitelmasta irti? Pää on ihan pullollaan kysymyksiä, enkä tiedä miten pitäis toimia.

Kävin tänään lainaamassa kirjastosta paljon puhutun "lupa syödä"- kirjan. Oon jo vähän alkusilmäilyä tässä tehnyt. Toivon kovasti että kirja antas jotain uutta ittelle ja lisää tsemppiä parantumiseen jos se vaan on mahdollista. Ainakin vaikutti ihan lupaavalta.
Huomenna ois tarkotus lähtee tampereella käymään ja varmaan särkkiksessäkin poiketa, syömiset pitäs vaan saada sumplittua kuntoon ja oon ajatellu haastaa itteni ravintolalla. Saa nähdä nyt.

Kivoja viikonloppuja kaikille! Ja taas kiitosta teidän antamasta tuestanne, vinkeistänne, tsemppaamisesta ja tukemisesta, autatte mua niin suunnattomasti eteenpäin!

25 kommenttia:

  1. Sä oot kyllä niin valloittava ja elämäniloinen ihminen huolimatta siitä minkä kanssa kamppailet!!:) IHAILTAVAA!:) ja niin parantumismyönteinen, tolla tarmolla sairaus juuri voitetaan!:) ja sä oot todella kaunis ihminen ja vaikutat niin sydämelliseltä! Sun juttuna lukiessa saan tsemppejä myös omaan elämääni, vaikka en "samassa jamassa" olekaan!:)

    Onnea uloskirjautumisesta ja tsemppejä syksyyn!

    -jjuuli

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanista sanoista! Merkkaa mulle ihan hirveesti jokanen, piristit iltaa :) Oot itsekkin varmasti mahtava tyttö <3

    VastaaPoista
  3. Olen seurannut blogiasi anonyyminä melkein alusta asti, ja vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä. On upeaa, kuinka kerta toisensa jälkeen saat möröt piiloon ja oman, mahtavavan asenteesi valloilleen. Olen itse toipumassa pitkäaikaisista mielenterveysongelmista ja tuntuu, että rohkeutesi on jossain määrin tarttuvaa.

    Oli painosi mitä tahansa nykyään, niin jotenkin näytät (kuvien perusteella) jo paljon terveemmältä ja onnellisemmalta kuin joku aika sitten. Toivon sulle kaikkea hyvää ja voimia toipumisprosessiin. Kyllä sekin päivä vielä koittaa, kun saat syödä itse nälkäsi mukaan eikä sairaus enää saa otettua tilanteessa valtaa itselleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla jos blogini saa sinua edes pikku riikkisen enemmän tsemppaamaan :)

      Kiitos ihanista sanoistasi ja jaksamisia tosi kovasta myös sinne!

      Poista
  4. En oo hetkeen ehtinyt lukee blogias ja aaah kuinka ilahduin kun nyt pääsin näitä juttuja lueskelemaan! Oon ylpeä susta, stay strong!
    <3 Jemsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahvana pysytään, toivottavasti mekin nähtäs pian!

      Oot ihana<3

      Poista
  5. Oioi pääsit pois kokonaan osatolta, ihanaa:) ja mä en oikeen vielä usko et sä oot ihan valmis toimimaan ilman ateriasuunnitelmaa vielä kun sun fyysinen kunto ei vielä oo ihan tasapainossa. Sitten kun se on paremmassa jamassa niin sitten:) Mut ois tosi hyvä opetella nyttenki vähän toimimaan ilman sitä, ei kokonaan mutta välillä uskaltaa ottaa jotain joka ei välttämättä kuulu listaan:) Mitä enemmän syöt niin sitä nopeammin sun paino normalisoituu:) Mut se on kyll varmasti kovan työn takana että uskaltaisit ylittää suunitelman, mut se ois vaan tosi hyväksi tätä sairautta vastaan!:)

    Ja toi kirja on mun mielestä tosi mahtava, itel oli se lainassa kans joskus, en kyl saanu luettuu paljoo ku ei jaksa keskittyy vielä mut se vaikutti tosi hyvältä avulta! Suosittelen todellakin tutustumaan paremmin!:) siinä on 20 askelta, joilla pääsee syömishäiriöstä eroon. Mä uskon että se oikeasti on todella hyödyllinen kirja, siinä on niin paljon tietoa kaikesta, ja pistää todellakin miettimään! mut tosi harmi ettei siitä tehty kun se yksi painos joten sitä ei oo myynnissä missään:( jos tarpeeks moni lähertäis sinne kustantamoon kirjeitä, niin vois ehkä olla mahollista et siitä tehtäis uusi!:) Mut seki vaatii mooonta kirjettä..

    Mut paaljon tsemppiä!!:)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeessa, ehkä se turhautuneisuus sen suunnitelman kanssa kuuluu asiaan ja sitä on nyt vaan kestettävä ja noudatettava.

      Jeps, vaikka kirjan vasta lainasin niin oon jo paljon tekstiä rohmunnu, se vie mennessään.

      Kiitos ja voimia sinnekkin <3

      Poista
  6. oi vitsi ihana kuulla että olet päässyt kotiin ! tsemppiä hirmuisesti :> ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru voimahaleja sinne kanssa <3

      Poista
  7. Paljon voimia ja olen ihan varma, että tulet vielä näyttämään kaikille pystyväsi parantumaan :) Mulla on ollut viimeiset viisi vuotta ateriasuunnitelma, koska en vieläkään osaa syödä mielihalujen mukaan. Välillä mietityttää, että onkohan mulla koskaan nälkä. Toivottavasti sä löytäsit sen kultaisen keskitien ruokailujen kanssa ja pystyisit elämään ja syömään niin kuin mielesi todella haluaa. Tällä hetkellä on kuitenkin parempi, että on lista käytössä, koska olet vielä noin alipainoinen eikä grammaakaan saisi lähteä.

    Lupa syödä on kyllä hyvä kirja, oikeaa mielensisäistä lääkettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon siitä varma myös! :) Toivotaan että löydän, toivotaan että myös sä löydät. Kyllä se tästä (:

      Poista
  8. ei sun tarvii viel stressaa siitä ilma listaa syömisest, tärkeint on saada sun fysiikka eka kuntoon. sitten kun oot normaalipainos nii on turvallisinta ja varminta alkaa opettelee syömään kehoa kuunnellen. nyt sun keho on viel aika sekaisin ja on hyvä että sulla on lista. näin ajattelen. paraneminen ei tunnu aina hyvältä. lista on sulle nyt kuin lääkeresepti jota noudattaa, etkai halua jättää kuuria kesken?

    VastaaPoista
  9. Nuo kysymykset ateriasuunnitelmaan liittyen ovat niin tuttuja. Itse ajattelin ihan samoin silloin, kun fyysinen kuntoni oli samaa luokkaa kuin sinun on nyt. Ateriasuunnitelman noudattaminen tuntui todellakin turhauttavalta, sitä oli täysin mahdottoman tuntuista ylittää, mutta toisaalta välillä olisi tehnyt mieli siitä nipistää. Valitin asiasta ääneen, mutta näin jälkeenpäin olen varma, että syömiseni olisi takuulla lipsunut ja painoni laskenut ilman suunnitelmaa.
    Avohoidossa ollessani omahoitajani heittikin haasteen ateriasuunnitelman ylittämisestä ja sovimme yhdessä, että teen sen sinä päivänä, siinä välissä missä hyvältä tuntuu ja syön tasan sitä, mitä terve minä mielii (tosin mitään vähäkalorisia kasviksia tai hedelmiä ei pidetty ylittämisenä). Lopulta söin muutaman kourallisen irtokarkkia. Eikä taaskaan tapahtunut muuta kuin huikea voiton riemu sai anoreksian jälleen astetta kauemmaksi.
    Voisi sanoa, että "kasvoin ulos" omasta ateriasuunnitelmastani. Pikkuhiljaa painon lähentyessä normaalia ja ruokailujen muuttuessa spontaanimmaksi (esim. ravintolassa syöminen ei enää ollut haaste eikä ongelma, ruoan silmämääräinen mittaaminen oli sujunut pitkään komplikaatioitta eikä ruoan lisää ottaminenkaan ollut enää kynnys, jonka yli on mahdoton astua) jäi ateriasuunnitelmanikin "vähemmän tärkeät" -paperipinon alle ja joutui siellä kuukaudet lojuttuaan todennäköisesti lehdenkeräykseen. About puolivuotta myöhemmin vanhempani muistivat sellaisenkin olleen joskus olemassa ja pohtivat, mihin se on mahtanut joutua. Tämäkin kertoo siitä, ettei syytä huoleen energiansaannin suhteen ollut. Pikkuhiljaa ateriasuunnitelma unohtui tyystin alitajunnastakin ja nykyään syön säännöllisesti (joskus vähemmän säännöllisesti), sitä mitä tekee mieli ja sen mukaan millainen nälkä mahassa kurnii. Joskus tulee mässäiltyä liikaakiin ja olen kuin viimesimmilläni raskaana, mutta näistäkin tapauksista on selvitty..
    Melkoinen stoori tuli taas, mutta pidä sitkeästi kiinni siitä suunnitelmasta vielä vaan ja jos joskus tulee sellainen fiilis, että nyt on aika kokeilla kuinka käy, ota ihmeessä jotain ylimääräistä, oli se sitten alkuun edes ruokalusikallinen raejuustoa tai porkkana, kaikki on aina eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ei en kerkee paneutuun tähän kommenttiin nyt kunnolla, vastailen myöhemmin pidemmin. mutta kiitos taas aivan valtavasti tästä kirjotuksesta, sä se jaksat olla niin ihana ja auttavainen joka kerta! <3 et uskokkaan miten korvaamattomia nää jutut on mulle

      Poista
    2. No hyvä jos on yhtään apua! :)

      Poista
  10. lupa syödä- kirja on ihana, se antoi ainakin mulle paljon uutta tietoa yms. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin ja palauttaa mieleen sen kaiken mitä on jo unohtanut :)

      Poista
  11. Ihana kuulla, että olet nyt vihdoin kokonaan kotona! :-)

    Kuten aikaisemmissakin kommenteissa on sanottu, minunkin mielestäni ateriasuunnitelman noudattaminen on sinulle vielä tässä vaiheessa tosi tärkeää, eikä kannata vielä luottaa kehon tarpeisiin, anoreksia voi helposti taas ottaa vallan ja päättää ateriasuunnitelman puolesta mitä syöt...
    Mutta, tietenkin jos ateriasuunnitelman noudattaminen kovasti tökkii, voithan korvata osia siitä jollain toisella ruoka-aineella, mikä sisältää saman verran energiaa?
    Muistan kun minua alkoi oikein kunnolla inhottamaan ateriasuunnitelma! Oli niin rasittavaa ja vastenmielistäkin ottaa se sama lista aina ennen ateriaa nenän eteen ja alkaa taas tutkimaan, mittailemaan ja ottamaan ne samat jutut jääkaapista uudestaan ja uudestaan...
    Sain ravitsemusterapeutilta vaihtoehtoja eri ruoka-aineiden tilalle. Esim. jogurtin tilalta puuro/muroja/jäätelöä. Leivän vaitoehtona nuo murot tai puuro. Tuoremehu/hedelmää/piltti ym.
    Nykyään osaan kuitenkin itse jo miettiä vaihdot sun muut. Kannattaa kysyä ravitsemusterapeutilta noista ruokien vaihtotaulukoista ja muutenkin jutella ateriasuunnitelman noudattamisesta.

    Tsemppiä kovasti nyt sinne kotiin päin <3

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunkin jokanen sana on ihan täyttä totta.

      Noita vaihtotaulukkoja mulla onkin, pitää alkaa enemmän rohkeneen niiden käytössä :) Kiitos tsempistä, oot tärkeä! <3

      Poista
  12. Sie oot niin taistelija! Älä anna sen mörön viedä sua yhtään minnekkään! Muaki ärsyttää ateriasuunnitelma, mut kyl se joskus pois viel joutaa. Nyt sulle on tärkeintä vaa painon turvaaminen!!! TSEMPPIÄ ja haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan anna! Haleja ja tsemppiä sinnekkin, me voitetaan kyllä <3

      Poista
  13. Tuo Lupa syödä on tosi hyvä kirja ja autto mua tosi paljo paranemisen alkuvaiheessa. Esim. kerran tuntu vaikeelta laittaa rasvaa leivän päälle, mutta ku luin siitä kuinka tärkeetä rasva meidän keholle on, olo helpottu. Anoreksiakaan ei saanu siitä kirjasta mitään väännettyä väärin ku kaikki oli selitetty niin selkeesti ja yksinkertasesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, itseasiassa oon melkein jo koko kirjan kannesta kanteen lukenu. Ihme se on saanu mut pysyyn nauliintuneena penkin pohjalle, joka yleensä on vielä edelleenkin ollut haasteena.
      Kieltämättä silmiä avaava teos, vaikka kaikki asiat periaattessa ovatkin jo tiedossa. Jonkun piti vaan taas kaivaa ne ylös ja siinä kirja onnistuu hienosti

      Poista