sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Vastauksia kysymyksiinne osa 1

Millon ajattelet anoreksiasi alkaneen?
Anoreksiani, tai sen kehittyminen, juontaa juurensa jo pitkältä lapsuudestani. Jos pitää sanoa millon romahdus tapahtui ja sairaus puhkesi niin arvioisin sen noin vuoden päähän nykyhetkestä.


Onko sua ikinä sanottu isoksi tai lihavaksi yms?
Yläasteella olin normaalipainon ylärajoilla ja silloin sain muutaman kerran kuulla luokkalaisteni poikien suusta kommentteja. Näitä ei tullut paljon mutta kytevät kyllä silti edelleen mielessäni




Ketä sun perheeseen kuuluu?
Perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkuveli ja labradorinnoutaja Viljo

Mikä on isoin voimavarasi parantumiseen?
Halu toteuttaa unelmani ja elää sitä elämää mitä sain elää ennenkin. Tiedän että minulla on paljon annettavaa maailmalle, haluan auttaa ihmisiä lääkärinä. Haluan saada perheen sekä onnellisen, tasapainoisen ja terveen tulevaisuuden. Anoreksia ei sitä minulle tule antamaan.


Miksi aloit kirjottamaan blogia?
Kirjoittaminen on ollut liikunnan ja laulamisen ohella yksi tunteiden ilmaisumuotoni. Se auttaa itseäni järjestämään asioita päässäni.  Syy sille miksi en tyytyny pelkkään päiväkirjan kirjottamiseen on te lukijat. On ihana tietää että maailmassa on sellaisia ihmisiä jotka aidosti tukevat ja tsemppaavat matkaani. Olen mielelläni roolimallina ja vertaistukena niille jotka anoreksiaa vastaan myös taistelevat. Blogin kirjoittaminen on minulle terapeuttista, saan tästä ja teistä ihan tajuttoman määrän voimaa.





Kadutko välillä että olet"paljastanut" kasvosi etkä kirjota anonyyminä? Vaikuttaako se siihen, kuinka syvällisesti kirjotat?
Vielä en ole kertaakaan katunut ja toivon etten tule katumaankaan. Kirjoituksiini henkilöllisyyteni paljastaminen ei vaikuta. Tai ainakaan ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, jossa olisi vaikuttanut.


Mitä sanoisit nyt itsellesi ennen sitä kun sairastuit?
Jos pystyisin palaamaan ajassa taaksepäin olisin käskenyt itseäni hyväksymään itseni sellaisena kun olin, en vaa'an lukeman perusteella. Olisin käskenyt itseäni lopettaa painon pudottamisen silloin kun olin vielä terveen näköinen, hyvinvoiva, energinen ja iloinen ihminen. 


2 luonteenpirrettä itsestäsi mistä pidät ja 2 mistä et pidä?
Kaksi parasta ovat empaattisuus ja iloisuus, jota sairaus tosin on kovasti koittanut kätkeä alleen. Kaksi huonointa ehdottomasti liiallinen perfektionismi sekä liika vaativuus itseään kohtaan


Miten sairautesi on vaikuttanut perhesuhteisiin? entä ystävyyssuhteisiin?
Olen aina ollut äitini kanssa hyvin läheinen, me ollaan kun yks henkilö, paita ja peppu, parhaimmat ystävykset ja niin edelleen. Anoreksia on koetellu meijän välejä, äiti joutuu samalla tavalla taisteleen sitä mörköä vastaan mitä mäkin. Se tietää tasan tarkkaan millon se puhuu Jennille ja millon anoreksialle. Ilman äitiä en enää olis tässä. Isään mun välit on lähentyny. Mulla ei lapsuudessa ollu tytär-isä suhdetta tai ainakaan kovin vahvaa sellasta. Mun sairastumisen myötä asiat on muuttunu, iskä on antanu mulle ihan valtavasti myös tukee ja ollaan saatu meijän välistä suhdetta rakennettua ihan uudella tavalla. Oon siitä onnellinen. Pikkuveljeen välit on vähän katkennu. Oltiin ennen tosi läheisiä, mutta nykyään se ei oo ollu anoreksian takia mahollista. Oon tosi pahoillani tästä asiasta  ja koitan tehä kaikkeni että saisin asian korjattua.
Omistan paljon ihania ystäviä, sellasia jotka jaksaa tukee mua anoreksian kanssa. Pahimmassa vaiheessa jätin kaikki kaverit huomiotta, elämässä ei ollut muuta kun ruoka ja liikunta. Nykyään nään taas kavereita ja saan olla onnekas jokasesta. Kukaan ei oo hylänny tai jättäny mua oman onnensa nojaan. Oon koittanu selittää että nyt jos koskaan tarviin heitä ja heidän tukeensa. Seura auttaa mua parantuun, yksin sairauden kouriin käpertyminen on pahinta mitä voi tehdä. 



Miksi haluat lääkäriksi? entä miksi lääkäriksi hauat? 
Lääkärin ammatti on ollu mulle unelma ihan pienestä pitäen. Kai sitä vois jonkunlaisena kutsumuksena pitää. En osaa kuvitella itteeni missään muualla kun sairaalassa auttamassa muita ihmisiä. Auttaminen, kiltteys ja empatia tulee vahvasti mun persoonassa esiin. Uskon näiden piirteiden olevan osa syy siihen että haluan olla lääkäri. Auttaa apua tarvitsevia ja pelastaa ihmisiä. 
Erikoistumista olen muutamaankin juttuun miettiny, tällä hetkellä sydän- ja neurokirurgia kiinnostaa ehkä eniten. Myös lastenlääkäriks erikoistumista on tullu paljon harkittua. Mutta sen näkee mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Oletko kova opiskelemaan? Millanen ka sulla oli peruskoulussa?
Niin kuin muutenkin, myös opiskelun suhteen oon ollu kovin kunnianhimonen ja täydellisyyteen pyrkivä. En oo koskaan ollu se kympin oppilas kuitenkaan, suoriuduin hyvin arvosanoin, mutta täydellinen oppilas en ollut. Välillä painoin itteeni liian kovaa eteenpäin ja tein kaikesta suorittamista, varsinkin lukiossa. Se näkyi väsähtämisenä ja opiskelumotivaation katoamisena. 
Jos oikein muistan niin peruskoulusta pääsin 8.9 keskiarvolla.


Mikä olisi paras asia parantumisessa?(yksi asia)
Elämä


Mikä oli lempiherkkusi ennen sairastumistasi?
Apua en mä edes muista, ehkä joku karkki? Mutta siitä kun oisin jotain "herkkua" suuhuni laittanu on jo tooosi kauan aikaa. Oon aijemmissa postauksissa kertonut mun suhteesta "herkkuihin". Ne mitä muut pitää herkkuina on mulle jotain ihan muuta, suhde niihin on ihan pienestä asti ollu aina jollain tavalla väärä ja vinoutunu. En usko että tuun enää koskaan syömään sellasia, mutta mulle on annettu vapaus siitä, eikä hoitohenkilöstökään pistä mua niitä enää kohtaamaan. He epäilivät että parantumisen ja kaiken kannalta saan ite tehdä tän päätöksen. En ala selittämään "herkkujen" ja mun suhteesta tähän sen enempää kun se kuitenkin jo blogista on luettavissa.


Millon viimeksi sun on tehnyt mieli syödä kyseistä herkkua?
Pakko sanoa että en oikeesti muista

oletko ikinä oksentanut tahalteen?Entä ahminut?
Mun anoreksiaan ei oo koskaan kuulunu oksentelua, mielessä se on ollut ja muutaman kerran meinannu tapahtua, mutta oon onnellinen siitä etten oo koskaan oksentelu rumpaan lähteny. Ahmimistakaan ei oo ollut.


Seurusteletko? 
En seurustele







Mikä on sun lempi-ja inhokki ruoka?
Lempiruokaa on ehottomasti kanasta valmistetut jutut, inhokkina mäkkärin/hesen/raxin ja tällasien paikkojen ruuat. En tykkää myöskään maksalaatikosta tai hernekeitosta.


Miten sait apua, tai menitkö itse lääkäriin, vai vanhemmat vei vai miten? Ps. Olet todella kaunis!!:)
En myöntäny alussa anoreksiaa ittelleni ja kieltäydyin kokonaan avun hankkimisesta. Kun tajusin sairastavani väitin että pystyn parantumaan ilman ammattiapua. Laihduin kuitenkin entisestään. Siinä vaiheessa kun fyysinen kunto oli romahtaa tajusin että apua on saatava ja suostuin menemään lääkärin puheille vanhempieni ohjaamana. Kiitos kovasti kehuista!

Kesä vai talvi?
Kesä

Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit ensimmäiseksi niillä rahoilla?
Pistäisin varmasti säästöön ensin kaiken ja miettisin tarkasti käyttökohteita. Oon aina ollu tosi säästeliäs ja vähän pihikin, oikeestaan välillä liiankin pihi.

Tykkäätkö matkustelusta? Missä maissa oot käyny?
Tykkään tosi paljon, onhan se aina kiva kotiinkin palata mutta matkustelu on kyllä ihanaa. Oon käyny virossa, ruotsissa, rodoksella, bulgariassa, englannissa, tanskassa ja italiassa. Lisäks suomen sisällä on tullu tehtyä paljon reissuja. Harmittaa etten oo maailmaa vielä nähny sen enempää mutta tarkotus ois tulevaisuudessa suunnata vielä vaikka mihin. Äitini puolelta sukujuuriin kuuluu paljon ulkomailla asuvia ihmisiä, sellasia jotka on oleillu joka kolkassa maapalloa. Sellanen kulkee kai mullakin verissä. Oon joskus miettinyt ulkomailla opiskelua ja elämistä ihan tosissani, mutta saa nähdä mihin kulkeudun.

Millasta musiikkia kuuntelet?
Tylsä vastaus eli laidasta laitaan. Tykkään transesta ja housesta ihan johonkin klassiseen pianon pimputteluun. En luokittele musiikkia niinkään kategorioihin. Helpompi mun on vastata siihen millasta musiikkia en kuuntele tai millasesta en pahemmin välitä. Tätä on raskas hevimetalli, jota en oo koskaan oikein sisäistäny.



4 kommenttia:

  1. En tiennyt, että kirjoitat blogia. Oot tosi rohkea kun kerrot avoimesti sairaudestasi:) tsemppiä sulle!
    Käy ihmeessä kattomassa munkin blogia annaslifeandinspiration.blogspot.com, jos yhtään kiinnostaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tää on omanlaista terapiaa mulle että saan kirjotella :) kiitos kovasti tsempistä! alan mielelläni lueskeleen sunkin juttuja elämästäs (:

      Poista
  2. Saisiko Viljosta postauksen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ehotuksesta, väsäilen sellasen jossain vaiheessa ! :)

      Poista