sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Mökkireissu

En muutamaan päivään ole päässyt blogia päivitteleen, koska oltiin perheen kanssa mökillä, eikä sieltä nettiyhteyttä löytynyt. Tai perheen ja perheen kanssa, iskä jäi kotiin koska sitä ei kiinnostanu tulla mukaan. Tyypillistä... ja siitä se kaikki sitten lähtikin.



Musta tuntuu että tää loman alotus mökillä oli yks fiasko. Skippailin aterioita mun suunnitelmasta ja käyttäydyin aivan älyttömän typerästi. En saanut nukuttua ja mörkö ohjaili mun tekemisiä ihan mielensä mukaan. Nyt kun mietin asioita tunnen itteni ihan säälittäväksi. No mutta ei siitä sen enempää.. en jaksa muistella koko reissua tai sitä miten tuli käyttäydyttyä, koitan nyt ryhdistäytyä ja unohtaa tän kaiken.

Tuntuu että kesä on vihdoista viimein saapunut tänne meille Suomeenkin ja se piristää kyllä ihan mukavasti. Pystyy vihdoin oleen ulkonakin ilman että joutuu varustautuun kaiken kattavalla säävarustuksella.



Mulla on ollu viime aikana anoreksia vastaan kamppailussa tosi vaikeita hetkiä. Sellasia aikoja kun haluisin ihan oikeesti vaan luovuttaa. Motivaatiota on ollu vaikee löytää vaikka mulla onkin paljon sellasia asioita jotka pistää mut päivä päivältä yrittään yhä kovemmin. Jotenkin nekin syyt on tuntuneet nyt liian vähäsiltä ja mitättömiltä- ei sen arvosilta, että taistelua ois syytä jaksaa. Mökillä mä kuitenkin tajusin että ne on just niin taistelun arvosia kun on aina ennenkin ollut.
Pieni listaus ois paikallaan siitä miksi haluan eroon anoreksiasta:

1) Perheen perustaminen
2) Elämä ylipäätään on liian arvokas tuhlattavaksi
3) Haluan rakastaa taas koko sydämelläni
4) Haluan vapauttaa mun ajatukset valheellisuudesta ja petoksesta missä oon elänyt
5) Haluan tanssia
6) Haluan harrastaa liikuntaa ilman pakkoajatuksia ja nauttia siitä taas
7) Haluan olla se sama iloinen Jenni mitä olin ennenkin
8) On väärin tuhlata nuoruus mörön käsiin
9) Haluan tulevaisuudessa olla lääkäri ja auttaa ihmisiä
10) En halua että läheiset kärsii mun takia
11) En halua että mä itse kärsin itseni takia
12) Haluan olla terveen näkönen, en aliravittu
13) Haluan elää onnellisena ja nauttia tästä
14) Haluan huomata pienetkin onnenosat elämässä, ilman että anoreksia ne multa vie pois
15) Haluan nauttia siitä että saan vaan olla ja elää
16) Jaksaisin panostaa ihmissuhteisiin enemmän
17) Pääsisin eroon anoreksian ohjailevuudesta ja siitä miten paljon menetän elämältä
18) Elämästä tulisi huomattavasti stressivapaampaa
19) En joutuisi pelkäämään oman fyysisen (tai psyykkisen) terveyden pysyvyyttä
20) .. ja mikä tärkeintä saisin ITSENI takaisin

Eikä tuossa ole kun vasta murto-osa kaikesta siitä mitä saisin kun anoreksia lähtisi. Siksi ihmettelen miksi mä jarruttelen parantumista tyhmillä teoilla ja teen itteeni kohtaan jatkuvasti kaltoin. Puran kontrollin tunteen menetyksen tai täydellisyyden pettämisen itseäni vastaan. Mä teen hallaa läheisille ja eniten itselleni. Haluaisin niin kovasti vaan pystyä lopettamaan sen. Pelkäänkö mä elämää ilman anoreksiaa? Johtuuko se siitä etten pysty jälleen kontrolloimaan, toisin sanoen vaikuttamaan tulevaan? Ehkä, mutta silti mä tiedän että mun elämä ois niin paljon parempaa sellasena mitä se ennen oli.



Välillä aamusin herätessä toivon että kaikki olis ennallaan. Että mörkö ois yön aikana vaan kadonnut jonnekkin, ettei mun tarvis nähdä vaivaa sen häätämiseks. Valitettavasti se ei oo mahollista. Totuus on vaan pakko hyväksyä.

Niin totta


Käyn isoa kamppailua siitä lisäilisinkö musta itsestäni ja elämästäni kuvia blogin puolelle. Jotenkin kaikesta tulis henkilökohtasempaa, mutta pelkään että ihmiset käyttäs sitä mua vastaan. Saa nyt nähä mutta tuntuis jotenkin silti hyvältä vaihtoehdolta.

6 kommenttia:

  1. laita kuvia itestäs, ois niin mukava nähdä miltä näytät. oot varmasti laiha luuranko, mutta et itse vaan nää sitä, mikä on surullista :( ja hei, kaikki noi sun fiilikset kuuluu tohon sairauteen, se vie niin helvetin paljon aikaa se paraneminen, pitää olla kärsivällinen. oishan se ihanaa jos ois paranemispilleri, joka tekis kaiken paremmaks yhdessä yössä, mutta kun ei niin ei... noi lukuisat tavoitteet on ihania ja todellakin taistelun arvoisia, vaikka pitkä ja raskas matka on edessä. sä selviät kyllä. lopultahan anoreksia tekee sulle kaikin puolin niin pahoja asioita, mitä se nyt on jo saanukki aikaan. pitkä aliravitsemus saattaa johtaa hedelmättömyyteen, mietippä sitä, et sais lapsia, mistä haaveilet. elämä on elämisen arvoista, se ei oo tarkoitettu tuhlattavaks anoreksialle. kauan muuten oot nyt sairastanu, ja ootko saanu painoa yhtään ylemmäs?

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä oon kallistumassa sen puoleen, että uskallan tehdä blogista henkilökohtasemman omiakin kuvia paljastamalla. Jos ihmisiä kiinnostaa käyttää sitä mua vastaan, niin siinähän käyttävät. Oon niin paljon saanut kokea, etten usko sen liikaa järisyttävän.
    Korjauksena sun kommenttiin vielä se, että tajuan olevani liian laiha. En pidä siitä mitä nään kamerasta tai peilistä. Niin kun postauksissanikin on käynyt ilmi vaaka ja sen lukemat on ollu mulle se "juttu". Kauneuskäsitykseni tai ihannekroppani ei todellakaan oo mikään langanlaiha luuranko vaan terve, muodokas ja hyvinvoiva vartalo.

    Ja sanoppa muuta.. jos vaan olis olemassa joku pilleri jonka vois parantumiseen popsia niin tekisin sen kyllä aikailematta.

    Voisin sanoo että pahinta anoreksia aikaa on kestänyt nyt noin puoli vuotta mutta kai tässä melkein vuosi alkaa kohta olla vierähtäny siitä kun oireilu alko. Raja siinä millon oon "sairastunu" on vähän tietenkin häilyvä ja vaikeesti määriteltävä. Paino junnaa tällä hetkellä paikallaan, lähtöpisteessä ollaan taas :/

    Kiitos kovasti kommentista ja tsemppauksesta <3

    VastaaPoista
  3. okei, no hei hyvä että haluut itekki näyttää paremmalta, laihuus EI ole kaunista. nyt vaan sit pikkuhiljaa tavoitetta kohti =)

    VastaaPoista
  4. hyvä sulta löytyy taistelutahtoa ja älliä, eikä anoreksia oo vieny niitä! älä anna viedäkään! you can do it :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En anna, anoreksialla ei oo mitään oikeutta viedä mun elämää. Hushus peikko!

      Kiitos tsempistä :)

      Poista