keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Hus hus mörkö

Hienon otsikon sain taas väännettyä, ei anneta sen kuitenkaan häiritä.

Kuinka mieli voikaan pompata toisesta laidasta toiseen vaan muutaman tunnin sisällä. Oon taas taistelutahtoa ja tarmoa täynnä. Mähän selätän anoreksian. Tänään on syömishäiriöiset ajatukset saanu kyytiä ja oon pistäny hanttiin niille ihan kunnolla. En saa antaa periks, minähän pidän ite elämäni!
Osa kiitos ja kunnia kuuluu teille lukijoille. Jaksatte tsempata ja annatte niin älyttömän paljon mulle voimaa sekä tukea. Blogin kirjottaminen ja teidän kaltasten ihanien ihmisten mukaan saaminen mun paranemismatkalle on terapiaa. En nyt ketään erityisesti ala nimeemään, mutta osasta teistä on ollut ihan valtava apu ja henkilöt itse siitä varmasti tietää.




Tajusin että kukaan muu ei voi mua parantaa vaikka moni sitä haluaisikin. Ainoo joka siihen kykenee oon minä itse. Saan tukea ja apua, mutta paranemisesta oon vastuussa. Oon taas aivan uudella asenteella kamppailussa tätä sairautta vastaan. Mä tunnen taas että pystyn siihen. En luovuta enkä halua enää tuhlata aikaa ja junnata paikoillani.




Syömiset on sujuneet mallikkaasti, täysi olo on koko ajan mutta painoa on ylöspäin saatava. Sekin että pääsen pois tän vakavan alipainon ja aliravitsemuksen ympäriltä selkeyttää ajattelua ja mieli lähtee paremmin juttuun mukaan. Ainakin oon kuullut näin ja sairaanhoitajat sanoo ihan samaa.  Puhumattakaan sitten siitä kuinka tärkeetä painon nousu on myös mun fyysisen hyvinvoinnin kannalta. 


Tänään oon saanu tuntea jotain muutakin kun anoreksiaa, koiran kanssa kävellessäni mä tunsin taas eläväni. En oo tuntenu sellasta aikoihin ja nyt muutaman päivän aikana oon saanu maistaa tätä ihanuutta jo muutamaan otteeseen. Niin hassulta kun se kuulostaakin voisin itkeä onnesta kun tää tunne palautuu muhun. Se on jotain mitä anoreksia on pitäny itsellään jo kauan, jotain minkä mä ajoin nyt vaatia takas.

Blogini on saanut paljon lisää lukijoita ja kävijämäärät on nousseet huimasti. Kiitos teistä jokaselle siellä ruudun toisella puolella. Toivon olevani esikuva muille anoreksian kanssa kamppaileville. Toivottavasti pysytte matkassani mukana ja seuraatte parantumista. Ilman teitä ei olisi blogia ja ilman blogia parantumiseni olisi huomattavasti raskaampaa. Kiitos, jokainen teistä on arvokas ja ihana <3
 


Voitte muuten laitella postausideoita tulemaan jos niitä mieleen juolahtaa. Mielelläni toteutan kaikkien toiveet!

24 kommenttia:

  1. Olet kaunis, ja sinulla on ihanat tulevaisuuden haaveet. Toivottavasti se toteutuu että paranet ja valmistut lääkäriksi! Hirmuisesti voimahaleja ja tsemppiä :) pystyt siihen kyllä! Tee asioita mistä pidät, kirjoita, laula. Nauti elämästä!

    Terveisin itsekin syömishäiriön kanssa kamppaillut, parantunut, itseensä tyytyyväinen ja terve 18-vuotias tyttö :)

    ps. jos tarvitset tukea ja jutteluseuraa, voidaan kyllä vaihtaa s-postiosoitteita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se toteutuu, en anna sen olla toteutumatta :) kiitos kovasti sullekkin kommentista ja tsempeistä. jokainen niistä merkitsee paljon!

      Hienoa että oot parantunut, kaikkea hyvää sulle jatkoon ja paljon voimia tulevaisuuteen <3

      mun s-posti on näkyvillä blogissa jos haluat pistää viestiä :)

      Poista
  2. Hyvähyvä, sulle on oikea asenne :) oon ihan varma, että tulet selviytymään tästä. Nyt vaan jatkat samaan malliin ja voin luvata, että jossain vaiheessa alat unohtaa energiamäärät ja ruokakin alkaa maistua paremmalta syyllisyydentunteiden kadotessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu parantumismotivaatiota löytyy kyllä nyt paljon :) Voimia sullekkin kay!

      Poista
  3. Hienoa! Pidä toi fiilis yllä, niin kyllä se siitä! :)

    VastaaPoista
  4. voi että ku sairaus on tehny susta niin pienen.. en sano tätä sillai että toi olis kaunista.. Kun katsoin kuviasi missä olit terve olit kaunein näkemäni ihminen, nyt olet kirjaimellisesti luuta ja nahkaa.. Anteeksi kun sanon näin, mutta se on oikeasti vain totuus.. Sä selviät kyllä, ja muista osastohoito on tarkoitettu sulle tueksi, se ei ole joutumista. Harkitse asiaa, pyydä ammatillista apua, se auttaa..

    TSEMPPIÄ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedostan ja nään itekkin sen että olen liian laiha. Ja huomaahan sen kehonkin toiminnasta ettei se kestä enää näin alipainosena.
      Tällä hetkellä oon ammattiavun piirissä, akuuttiryhmä hoitaa mua avohoidon muodossa, mutta jos osastojakso tulee niin se on sitten mun hyväksyttävä. Yritän kuitenkin kotona parantaa itseni jos vaan mahdollista.

      Kiitos tsempistä ja kovasti sitä samaa sun taisteluun! <3

      Poista
  5. Moi, löysin sun blogin demin kautta, ja näin pikakatsaukselta vaikuttaa tosi mielenkiintoselta blogilta, kun oon itsekin anoreksiasta parantumassa. Liityin lukijaksi, ja palaan varmasti tutkimaan blogiasi paremman ajan kanssa. Tsemppiä hirveästi sulle, tiedän että elät varmasti myös vaikeita aikoja, parantuminen kun on niin pirun vaikeaa... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Kiva että eksyit tänne ja liityit lukijaksi. Jokanen merkkaa mulle paljon <3 Jos kaipaat juttuseuraa voit pistää mulle s-postia, kovasti tsemppiä ja voimia sinnekkin parantumistaisteluun :)

      Poista
  6. Voi kuule arvokas tyttö. Sun blogia lukemalla tajuun aina mikä on sitä oikeata taistelua. Se saa mut miettimään teenkö sitä oikeasti ite!

    Voimia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos mun blogi herättää muiden anoreksian kanssa kamppailevien tunteita. Se on iso juttu mulle!

      Voimia myös sinne tiia <3

      Poista
  7. Katsoin kanssa kuvia ennen sairastumistasi. Olet niissä todella kaunis! Olet kaunis nytkin, sillä se sama kauneus säteilee sisältäsi ja sen näkee, kun katsoo silmiisi. :) Mutta saamalla painoa lisää tulet taas yhtä kauniiksi<3 Usko pois, se tekee vain hyvää sinulle. En tarkoita tätä mitenkään pahalla, mutta olet niin kovin pieni :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .. ja jatkoa

      kiitos sanoistas ne merkkaa paljon :) tiedän että painon on tultava ylöspäin ja taistelenkin päivittäin sen puolesta.

      Poista
  8. Luulen, että kaikkiin elämänmuutoksiin ja varsinkin paranemisprosesseihin kuuluu se, että tunteet heittelee laidasta laitaan. Voimia, oot rohkea. Selviät kyllä. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin uskon ja tiedän että selviän :)

      Poista
  9. Moikka,
    pidän blogistasi, mutta onko tarpeen postata näin paljon kuvia itsestäsi (= laihuudestasi)? Internet on täynnä idiootteja, ja jossain vaiheessa saat varmasti kuulla, että näytit näissä anorektisen laihoissa kuvissa paremmalta tai muuta typerää.
    Etkä varmaan halua päätyä kenenkään thinspoksi tai muuten "trigger effectiksi".

    Ihan vain ajattelun aiheeksi, peace ;)

    - Ginger

    VastaaPoista
  10. Postauksiini tulen varmasti jatkossakin liittämään kuvia itsestäni ja sitä kautta edistymisestäni. Tarkoitus on tuoda lukijoille ilmi sitä miltä näytän ja miten muutun parantumisen myötä. Ymmärrän kyllä kantasi ja voi olla että alan vähentämään kuvien määrää. Nyt niitä on tullut tosiaan otettua enemmänkin.

    Tiedän että netti on täynnä mitä eriskummallisimpia ihmisiä ja oman henkilöllisyytensä paljastaminen esim. tämän blogin yhteydessä on tietenkin aina oma riskinsä. Mä kuitenkin nään itteni sen verran vahvana, etten ota idioottien kommenteista itseeni. Ja kyllä- olen saanut jo kuulla jos jonkinmoista juttua.
    Eniten huolettaa nimenomaan se että kuvia käytetään jonkunlaisena motivaationa omaan laihduttamiseen. Olen kuitenkin jo kuviani julkaissut, joten en nää syytä sille miksi sen lopettaisin.

    VastaaPoista
  11. musta on kivaa että laitat kuvii itestäs, on just hyvä nähä miltä näytät ja kuvista näkee paljon siitä miten voit =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu jotenkin tunnen että ne kuuluu osaltaan tähän mun matkaan. Kerron kuitenkin kuulumisiani päivittäin ja osana kuulumisia mun mielestä on ihan kivakin olla kuvia itsestäni siltä päivältä. Joskus voi tosin olla etten kameraa jaksa esiin kaivaa.

      Poista
    2. Juu, mun tarkoitukseni ei ollut sinänsä kritisoida omien kuvien postaamista eikä kannattaa anorektikkojen lakaisemista maanrakoon piiloon, kunhan heittelin ajatuksia.

      Itsekin olen elänyt ruokakarusellissa ja sitä kautta helkkarin herkkä ulkoiselle kritiikille kropastani, mutta jos koet sen kestäväsi niin hyvä :)

      - Ginger

      Poista
    3. Ymmärrän pointtisi ja saahan niiden kuvien postailemisessa aina tarkkana olla :)

      Poista