lauantai 10. marraskuuta 2012

uusi blogi!

http://world-of-jenni.blogspot.fi/

Toivottavasti te kaikki muruset siirrytte myös tuonne lukijoiksi. Kiitos kaikesta <3 En voi koskaan hyvittää sitä mitä te olette mulle tän blogin puolella antaneet.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Blogin tulevaisuudesta

Moikka kaikki muruset <3

Mä kirjottelen teille tänään vähän syvällisimmissä ja ehkä pikkusen haikeissakin tunnelmissa. Oon jo muutaman viikon miettiny blogiani, parantumistani ja elämääni. Alussa blogi oli henkireikä, tsemppari ja iso turva. Nyt on alkanut tuntua että koska olen päästänyt anoreksiasta irti myös blogin kirjoittamisesta on muodostunut "taakka". En haluaisi enää niinkään kertoa syömishäiriö kuulumisiani, se palauttaa sairauden mieleen, vaikka tarkoitus on nimenomaan päästä eroon. Voi olla että saan teiltä tästä palautetta- mutta pidän anoreksiaa nykyään hyvin typeränä ja itsekeskeisenä asiana. Se on toki sairaus, en minäkään saanut valita että sairastun. En myöskään vähättele sitä miten vakava asia anoreksia on- olihan se viedä minutkin mukanaan. Mutta parantuminen on sairastuneesta itsestään kiinni. Avaimet on omissa käsissä, niitä on vaan pakko uskaltaa käyttää. On turha istua neljän seinän sisällä, voivotella ahdistusta ja miettiä syödäkkö vai eikö syödä. Se ei ole elämää- se ei johda mihinkään- ja kaiken lisäksi ajattelumalli on todella itsekäs. Emme näe ympärillämme muuta kun ruuan, liikunnan ja kasan numeroita. Onko se muiden huomioonottamista ja ympäristönsä tarkkailua? Onko se elämistä? Onko se unelmian toteuttamista? Onko se onnea? Ei

Haluan kertoakkin teille miten paljon oon kasvanut henkisesti. Oon taas Jenni, enkä anoreksian hallitsema kummajainen, mutta oon ihan uudestisyntynyt Jenni. Ajattelen elämästä eritavalla, näen ympäristön ja muut ihmiset erilailla. Arvoni ovat järjestäytyneet uudelleen ja säälin ihmisiä jotka elävät siinä arvomaailmassa missä minäkin elin. Kaiken taisteluni jälkeen olen hurjasti vahvempi ja itsevarmempi. Jos anoreksia minulle on jotain opettanut niin kaiken ylläolevan.
Olen kyllästynyt vertailuun. Aina löytyy joltain osa-alueelta ihminen, joka tuntuu olevan sinua parempi. Tällaiselle perfektionismiin taipuvaiselle ja itselleen liiankin vaativalle ihmiselle nyky-yhteisössämme eläminen on ollut iso taakka. Sen takia pyrinkin siitä eroon. Sen sijaan että näkisin ainoastaan missä minulla on parannettavaa ja missä en ole vielä se täydellinen, aijonkin miettiä missä olen hyvä. Onko täydellisyyttä muka edes olemassa? Minusta jokainen on täydellinen sellaisena kuin on- niin kliseiseltä kun se kuullostaakin. Mutta on totta.



Tiedän että monet lukijoista ovat saaneet tsemppiä omaan parantumiseensa kirjoitusteni kautta. Sen takia blogin päättäminen tuntuisi hyvin radikaalilta asialta teitäkin kohtaan. Olettehan olleet yksi iso tekijä sille, miksi olen nyt tässä. Kuitenkaan en halua jäädä makaamaan sairauden keskelle blogimaailmankaan kautta.

Olen miettinyt vaihtoehtoja. Lopetanko kokonaan kirjoittelun? Kirjoittelenko vaan toisinaan? Perustanko ihan uuden blogin- joka olisi kaikkea muuta kuin anoreksiaa- tavallaa jättäisin sairauden historiaan ja alkaisin puhua siitä mitä elämäni oikeasti on? Vielä en ole tehnyt päätöksiä, mutta varmasti niistä teille kerron kun teen. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia siitä että olette seuranneet matkaani ja tsempanneet ihanasti <3 En olisi voinut kuvitellakkaan että blogistani tulee niinkin suosittu mitä se nyt on. Sekin tekee päätöksien tekemisestä niin hirveän paljon hankalampaa. Otan tietenkin ehdotuksia ja kehotuksia teiltä vastaan.

Haluan vielä loppuun sanoa teille kaikille jotka anoreksian kanssa elätte. Päästäkää irti, ahdistus, tuska ja taistelu tuovat lopulta jotain, mikä on kaiken sen arvosta. Jos joku sen tietää niin asian itse läpikäynyt ja voin luvata että elämän takaisin saaminen on todellakin mahtavaa. Kaikki tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Älä kuitenkaan epäile ettet pystyisi siihen.
Oli aika jolloin luulin ettei mua ole ilman anoreksiaa. Nyt huomaan että anoreksian kanssa mua ei ole.

Kirjottelen pian uudelleen asioista, mutta halusin jo näin etukäteen vähän kertoa tunnelmistani.